Vapaus Googelista uhanalainen ilmiö

Aikomus oli päivittää tämä blogi mutta kun yritin kirjautua sivuille tietsikalta sanoo Staasi , anteeksi, Google että tili pitää vahvistaa kännykkänumerolla. Miksi? Eikös tähän tarkoitukseen ole salasana? Monet ovat huolissaan kameravalvonnasta julkisilla paikoilla mutta entäs tämä ylenmalkainen henkilökohtaisten tietojen kerääminen? Halloo, tämähän on aivan sairaalloista kahmimista. Joten lopetan Bloggerin käytön ja siirryyn johonkin muuhun toivottavaati Google- vapaaseen mediaan. 

P.S Tämä päivitys tehtiin kännykästä

Säpinää nurkissa

Nyt voi vaan istuskella ulkona ja kuunnella luonnon ääniä, todella mahtavaa (mikä klichee..) mutta täyttä totta! Kotiin tullessa nokkavarpunen oli pihassa, todella hieno metallinkiiltävä uros. Varmaan hyvät geenit tarjolla. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa jopa palokärki kävi visiitillä ja useana iltana käki on kukkunut. Käpytikoilla pyyhkii todella hyvin ja ainakin kolme nuorukaista pyörii täällä nurkissa ja ahdistelee kovaäänisesti vanhempiaan jotka vaikuttavat kyllästyneiltä koko hommaan.  

Pöntöissä on kova sipinä ja kirjosieppojen lisäksi myös useampi sinitiainen on onnistunut saamaan poikaset elinkelpoisiksi huonosta säästä huolimatta. Ikävä kylla, myös harakka on huomannut että jälkikasvua on tulossa ja istuu männynlatvassa meilkein joka aamu kyttäämässä ns. low hanging fruits. Ajan ne pois joka aamu mutta eivät ole enää niin helposti säikyteltäviä, pahukset. 

Vaikka kello on jo puolikahdeksan laulaa kiuru täyttä häkää ja jopa lehtokerttu juttelee tavalliseen tapaansa. Siipikarjana voi pitää kyyhkysiä jotka gurklaavat talon ympärillä aamusta iltaan Että jaksavat! Ja nyt sitten myös taivaanvuohi! Elis siis tästä varmasti kehkeytyy hyvä iltä kuulla eri yö-laulajia ja toisella silmällä seurata miten Nadanille käy Ranskan avoimissa. Muui biiän!! 

Ja nyt rakennuspuuhiin

Koteja erakoille | Suomen Luonto

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/koteja-erakoille/

Hitura on hatara

En ole koskaan uskonut 100% että "ei nimi miestä pahenna", tiedä häntä, mutta voi antaa vinkin juurista ja menosuunnasta.  Hiturassa ei ole kyse miehestä vaan kaivospahasesta joka uhkaa (?) vuotaa jarosiittia ja muuta moskaa ympäristöön. Virallisesti puhutaan ympäristövahinkojen estämisestä. Mikko Niemelä kirjoittaa SKssa että irtaimistosta saadut varat on käytetty asianajajien palkkioihin. Mitä nämä lainoppineet ovat aikaansaaneet ei juttu kerro, joten parasta olla haukkumatta. Eli siis loppulasku jää, kuten aina, veronmaksajien piikkiin. Piikin tämänpäiväinen arvioitu suuruus on yli 5 miljoonaa euroa. Tuo kolmikirjaiminen sana yli on todella huolestuttava seikka tämän kaliberin sotkuissa.

Hieno päivä Laajalahdella

Kävely Villa Elfvikistä Otaniemen rantaan ja pistäytyminen Maarin tornissa tarjoaa monenlaista viserrystä, viheltelyä ja jopa puolinaista pörhistelyä. Ruokokerttusia oli tiheässä, satakieli sopi sekaan ja myös meille harvinaisempi punavarpunen vihelteli molempina aamuina. Tuntuu olevan vakituinen kesävieras Laajalahden rannassa. Tornissa oli kasa ukkoja jotka tietenkin joutuivat pakolliseen keskusteluun montako lajia ovat nähneet. Varmasti tietävät tarkalleen lukumäärät jo entuudestaan mutta se kuuluu joillakin pakollisiin kuvioihin että keskustelu elvytetään kun tuntematon pärstä kipuaa torniin. Hieman huvittavaa, mutta mikäs siinä. Vesipääskyä en päässyt näkemään mutta sitäkin palleroisempia Kanadanhanhen poikasia. En ruvennut keskustelemaan kyseisten untuvikkojen kunnosta. 

Muistan aina kun menimme katsomaan ruusukottaraista joka oli eksynyt lähistölle. Olin viikon verran jäljessä alkuryysiksestä kun olin ollut matkalla  -ja nyt vain sitkeimmät tyypit olivat kokoutuneet pellon laitaan tähyilemään satunnaista vierailijaa. Siellähän se 1K lintu oli ollut muiden kottaraisten seassa puolituntia ennen paikalle tuloa. Siinä odotellessa kysäisin yhdeltä mieheltä että mikäs rovis tuolla puussa istuu selkä meihin päin. Mies katsasti sinne päin ja juuri silloin lintu kääntyi meihin päin ja näimme keltaisen kaaren linnun rinnassa. Mies sanoi kohteliaasti että hiirihaukkahan se on, ja nythän sen minäkin tunnistin. Hänen kaverinsa oli loitommalla ja ei kuullut mitä tuumailimme joten uteliaana kysyi että mikä siellä oli. Mies vastasi "Ei mitään, se näkin vain hiirihaukan". Toinen vastasi ilmeellä, mikä noviisi eli pöljä. Miten sitten se ruusukottarainen? Ei nähty.

Voiko olla sattuma?

Nyt pitäisi lotota tai harrastaa jotain muuta uhkapeliä koska oddsit ovat suopeat meille. Vaikka väärään suuntaan! Miten voi olla mahdollista että kirves katosi metsässä, TAAS!? Edellisen vuoden kadonnut kirves on vielä hakoteillä. Ehkä tässä ei ole kysymys Fru Fortunan mustasta materiasta vaan ihan proosallisesta dementiasta? Toivottavasti paikallistetaan edes nämä risupinot jotka saimme kasaan runsaalla hiellä. Kun on sitten traktorin lainauksen aika voin vain toivoa että emme hävitä sitä metsään.

Kiiru

Nyt on luonnossa kiire huippukylmän kevään jälkeen.

Flashback pääsiäiseltä

Öland on aina antoisa oli vuodenaika mikä tahansa.

Kolmesta minuutista ikuisuuteen

Nyt ryysitään taimitarhalle vyöryvänä laumana ja kun tullaan takaisin autolle kuorman kanssa, joka on  suunniteltua suurempi, niin pysähdymme kännykällä kuvaamaan kukkivaa kirsikkapuuta (?). Tätä käytöstä pidän jotakuinkin defaultina, kaikki tekivät näin. Satuin lukemaan "Suomen Luonnosta": 

Joka nämä rivit kirjoitti ei varmaan harrasta puutarhan hoitoa. Siinä on meditointi ja haravan varteen nojailu kaukana. 

Voin myös raportoida että siinä meni tasan 3 (k-o-l-m-e) minuuttia kun otimme korkin pois linnunpöntön suulta ja kun kirjosieppo uros kävi katsastamassa kortteerin. Ollaan nimittäin varattu kolme pönttöä myöhäisemmille tulijoille jotta vältyttäisiin epämiellyttäviltä kahakoilta asuntopulan seurauksena. Saa nähda jos yksi suosikeistä, nimittäin harmaasieppo, löytää uuden pönttönsä tänä vuona. 

Menneellä viikolla jäi yksi työtoveri eläkkeelle joka oli jo ensimmäisessä vakituisessa työpaikkassani kun aloitin siellä opintojen jälkeen. Sitten ollaan oltu eri paikoissa vuosien varrella mutta viimeiset kuusi vuotta taas samoissa piireissä. Hieman outo ja haikea tunne kun nämä ns tukipylväät häipyvät työelämästä! 

Siipikarjaa tontilla

Tämän pidemmälle ei ole puutarhasesonki vielä edennyt täälläpäin ja mökkiläisten saapumista odotellaan jännityksellä. Sekä käenpiika, leppälintu että harmaasieppo ovat saaneet dedikeerattuja uusia asumuksia. Epäilen että harmaasieppo ei ehkä ymmmärrä että uusi pönttö on designattu juuri hänelle. Ehkä seinällä roikkuvan haravan päälle rakennettu hutero pesä antaa enemmän jännitystä elämään. 

Fasaanipariskunta, vai onko jopa haaremi, on havainnut että tonttimme on oiva residenssi, koirista ja meistä huolimatta. Joka aamu kukko aloittaa karjumisen heti kun tulee valoisaa. Yleensä noin viiden kieppeissä. En arvosta tätä erityisemmin mutta minkäs teet.

Matkalla kuntosalille

Treenireppukin oli jo työhuoneen nurkassa pakattuna mutta jäi sinne odottelemaan seuraavaa kertaa kun päätimmekin työkaverin kanssa mennä vanhaan kunnon paikkaan, vaihteeksi. Lasissa Chaplistaa, ikävä kyllä en kysynyt koskaan mitä "sorttia", oli tosi kipristelevää ja raikasta. Ei mitään viidenpennin Chaplista joka on melkein pilannut brändin maineen. Hyvä viini on todella makuelämys joka kohottaa elämänlaatua. Niin se vain on. Kuten crosstrainer mutta kaikessa pitää olla kohtuus.

Kaapelitehtaalla

Kaapelitehtaalla on käynnin arvoinen näyttely, varsinkin Animalian ja Oikeutta eläimille nurkkaus. Tulee oikein fyysisesti paha olo kun katsoo kuvia suomalaisista sikaloista, vaikka ei mitään uutta. Ainoa asia mitä en allekirjoita infosta on että länsimaissa eläintä ei nähdä yksilöna. Tämä näkemys ei koske vain länsimaita van on maailmanlaajuinen näkökanta. Voisi sanoa, eläin nähdään vielä vähemmän yksilöna ns ei-länsimaissa. Pohjolassa suljetaan järki ja tunteet eritoteen ns tuotantoeläinten kohdalta kun taas länsisfäärin ulkopuolella eläinten hyvinvointi ei ole edes kartalla. 

Meidän on kuitenkin turha takoa itseämme rintaan ja riemuita korkeasta moraalista ja eläinsuojelulaieista jotka takaavat eläimille hyvät olot. Itseasiassa sekä Suomen ja Ruotsin eläinsuojelulait ovat vanhentuneita ja hampaattomia. Eikä ole yhtään sanottua että ollaan automaattisesti menossa parempaan päin kun lakeja tullaan uudistamaan... Varsinkin kepulaiset ovat kovasti haavittamassa maanviljeliöiden ääniä jotta saataisiin entistä enemman vapaaehtoisia asetuksia, ilman että hyvinvoinnin perusasioita kirjoitettaisiin lakitekstiin. Ikävä kyllä, vapaaehtoisuus puree harvoin kun on rahasta kysymys.

Argumenttejä tuottajan päätösvallan lisäämisen puolesta on viilattu jo pitkään ja moni perusteellisesti tutkittu asia yritetään lanseerata positiivisenä seikkana eläimelle. Esimerkki tästä on porsimishäkki jossa emakon liikkuminen rajoitetaan täysin epäluonnollisella ja törkeälla tavalla. Emäkko voi viettää jopa puolet kurjasta elämästään tälläisessä häkissä. Tämä on sallittua Suomessa ja yritetään taas laillistaa Ruotsissa vaikka näyttöa on pitkältä ajalta että emakon häkittäminen tietysti huonontaa emakon elämänlaatua rajusti. Eläinhygienian professori Algers on jo kauan sanonut että porsimishäkkien suosiminen on siankasvatuksen suurimpia myyttejä. Motiivi niiden käyttöön on että porsaiden kuolleisuus saataisin pienemmäksi mutta Algersin mukaan tästä ei ole tieteellistä näyttöä, vaan itseasissa porsaskuolema on suurempi kun emakon maidontuotanto vähentyy fixeroimisen aiheuttamasta stressistä. Näistä myyteitstä on vaikea päästä eroon kun ne kerran ovat iskostuneet tuottajan mieleen. Suuri syy myös että ihmiset ovat olleet passiivisia sikojenkasvatuksen epäkohdista on myös että siat ovat piilossa valtaväestöltä ennenkuin päätyvät kaupan lihatiskiin. 

Lisää tietoa https://oikeuttaelaimille.fi ja http://animalia.fi

Väsyttävää törppöjen ihailuja

On hämmästyttävää miten Suomessa vielä ollaan suvaitsevaisia kuunteleman julkkisten humalaista sössötystä. Jos olisin lehtimies niin kieltäytyisin haastattelemasta moisia jokeltajia. Eihän kukaan suostuisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan tuntematonta puliukkoa linjautoaseman nurkilla niin miksi sitten samassa tilassa olevia julkisuudessa tunnettuja henkilöitä? Siinä tilassa tulee harvoin mitään järkevää sanomaa kuten ei myöskään tullut tällä kertaa. En ole ennen nähnyt Kaurismäkeä haastattelussa ja luulin ensin että hänellä on vaikea puhevika kunnes tajusin että hän vain altistaa ympäristönsä suomalaiselle juoppologiikalle. Varoittava esimerkki alkoholin haittavaikutuksista ja suomalaisten alttiudesta alkoholismiin. Nämähän ovat tunnettuja asioita maailmalla mutta vähemmän tunnettua on miten tälläistä piinallista käytöstä suvaitaan Suomessa. Hyvä vitsi että kyseistä sammaltajaa tituleerattin lehtireferaatissa akateemikoksi...toivottavsti se ei kuvaa maan akatemian tasoa.

Hesari kommentoi suhtautumista julkkisten humalassa esiintymiseen:
TAITEILIJOIDEN, URHEILIJOIDEN ja muiden julkisuuden henkilöiden kohdalla tilanne ei ole niin selvä. Aikuisilla ihmisillä on oikeus juoda, jos haluavat, eikä median tehtävä ole moralisoida.

Selvä: hyvä sanavalinta!

Parivaljakko

12-vuotias ajoi itsensa ja koiran kuoliaaksi varastetulla autolla ja joku mäntti kommentoi:

Onneksi kukaan ulkopuolinen ei loukkaantunut

Luuliko hän että koira ajoi?

T = Total depravity (täydellinen turmelus).

Jotkut kirjailijat onnistuvat luomaan tunnelman ja puitteet jotka tempaavaat mukaansa vaikka itse kertomus olisikin kallistumassa banaalisuuteen. Juuri tälläinen on Jessie Burtonin "Miniatyrmakaren" jonka tapahtumapaikkana on Amsterdam 1600-luvun loppupuolella. Vuosisata oli Hollannin ns kultainen vuosisata jolloin mm Itä-Intian komppania sai alkunsa. Burtonin tarina on keskittynyt kuvamaan rikkaan kauppiasperheen tunnelmia avioliittossa ja muissa liitoissa. Aika synkkä juttu mutta tästä voisi kehkeytyä jännittävä elokuva koska Amsterdamissa riittää kolkkoja kortteleita ja taloja kulisseiksi.

Kirjaa lukiessa tuli jopa mieleen että olisi mienlenkiintoista pistäytyä Amsterdamissa ja perehtyä paremmin kaupungin historiaan. Tämä mieliteko tuli yllätyksenä! Aikaisemmat reissut Amsterdamiin eivät olleet mitään hymypatsaan jakelureissuja.

Ensimmäinen käynti Amsterdamissa tehtiin autoillen. Maksoimme itsemme kipeäksi saastaisesta huoneistosta katon rajassa ja jahtasimme verstasta joka korjaisi auton ikkunan jonka joku oli kokenut välttämättömäksi lyödä sisään yön aikana. Pahaa teki myös monet ränsistyneet pilviveikot jotka istuivat kadulla koira seuralaisena. Sääli siis koiria.

Seuraava reissu oli työmatka, juhannusaatto Amsterdamissa, njaa.. Tunnelmaa kohotti hieman kun kollega sanoi (vahingossa?) miespuoliselle tarjoilijalle: "Can we play?" laskua pyytäessä. Ei niinkään huvittavaa oli ns tavallisten hollantilaisten myönteinen suhtautuminen Red Light Districtiin. Meitä kehoitettiin menemään sinne turisteeraamaan ja kun kysyin että miksi, vastatus oli,  It's fun! Kun virkoin että prostituutio ei ole mielestäni koskaan hauskaa, tuumasivat varmaan että edustamme pohjolan kalvinistikerhon TULIP-komiteaa. Kuin kohtalon ivaa, marsimme sinne vahingossa illala ja en voinut olla näkemättä perheitä jotka kävelivät verkkaisesti näyteikkunoiden ohi jossa naiset poseerasivat neon-bikineissä. Masentava business.

Toisella työreissulla seuraan lyöttäytyi anorektinen opiskelija joka ei tehnyt mitään  muuta kuin suunnitteli mitä ja missä syötäisiin seuraavaksi. Parin päivän jälkeen tunsin itseni yhtä notkeaksi kuin Uuden-Seelannin kakapoo kun taas aliravittu seuralainen tyytyi eteerisenä pyörittelemään ruokaansa lautasella. Hän oli sitten varmaan se irresistible grace ja minä se paatunut. Heti kotiinpalattua sanoin hänestä vastuussa olevalle etttä nyt on sitten aika pistää henkilö hoitoon, jos ei haluaa lähettää häntä kotiin ruumisarkussa.

Näitä muistellessa mietin että milloinkas sitä pääsisi taas käväisemään Amsterdamissa.

Kipin kapin Kaapelitehtaalle

http://animalia.fi/2017/02/animalia-nayttavasti-osana-poliittisen-valokuvan-festivaalia/

 

Kaapelitehtaalla on meneilään mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Niitä on harvassa mutta tämä kuuluu niihin jotka haluaisin nähdä.

Onko kilohintansa arvoinen?

Vai pulittaa pois pullautettu eli kok ex-puheenjohtaja 9 000 tunnin live showsta. Sehän on vähänniinkuin entisajan cirkukset jossa rahastettiin kun kansa sai nähdä ilmieläviä freakkejä. Sen ajan kummajaiset ei tosin hakea eduskunnasta. 

Loppusuoralla

Tämä valkoinen amaryllis on vähän niinkuin lopun alulla, 

ihan niinkuin tämä saman kulöörinen tammikuu!

Joko nyt?

Ai että jouluksi?

Urbaanit tutkimusmatkalaiset

Olen jatkanut vanhojen FOTO-lehtien selailua siinä toivossa että vaikkapa muutaman niistä voisi lähettää terminaaliselle matkalle tai ainakin poistaa omista nurkista. Olen jymähtänyt kiinni Nick Hedgesin 60-70-luvun valokuviin Glasgowin Gorbalsin slummista. Vaikka ympäristö on kurjaa niin niissä on silti jotain inhimillistä ja tunnistettavaa.

Hedgesin Gorbalsista ei ole kovin pitkä hyppy Skotlannissa asuvan valokuvaajaan Simon Butterworthin otoksiin. Hän voitti Port Glasgowissa otetulla kuvallaan "Condemned" vuoden maisemakuvaajapalkinnon 2012.

Port Glasgowista voi sitten jatkaa matkaa Simon Butterworthin kuvausprojektin "Terminal" myötä mastodonttikaupunkiin ja entiseen Brittiläiskoloniaan Hongkongiin. Jos Gorbalsissa oli hippu nostalgiaa ja toivo paremmasta niin Hongkong tuntuu olevan todella lähellä "condemn" sanan perimmäistä merkitystä. Itse projekti on nerokas, Butterworth on valinnut kuvakohteiksi Hongkongin MTR (mass transit railway network) 22-päätepysäkkiä. Jo nimi "mass transit" luo epämiellytävän olon. Ja kuvaus Mong Kok alueesta, "highest residential densities in the world", tuo kylmän hien pintaan ja äkillisen kaipuun Sevettiin. Dekkarienlukijat ja kauhuelokuvafantastit saavat varmaan samanlaisen tunteen kuin allekirjoittanut näistä Hongkongin valokuvista. Olen täysin tyytyväinen voyeristin rooliini turvamatkan päässä.

P.S Tutkimusmatkailimme koirakävelyllä viime viikonloppuna kaupunginosassa jossa en ollut käynyt aikaisemmin -ja jopa tämä otti voimille henkisesti. Mikä on vialla kun keskuksen isoin liikkenharjoittaja tarjoaa tatuointeja? Mitä tapahtui klassiselle kaljabaarille ja pizzerialle?

Kaukaa kotoa

Laidasta laitaan

Tuulahdus Italiasta tulee näiden kahden mandariinin kera, sain ne tuliasina tuttavalta. Tuttava kuulostaa kovin vieraalta joten sanotaan kaverin mieheltä. Tuttava ja kaveri on vähän niinkuin äestyksen ja kyntämisen välimuoto, vai?

Tällä hetkellä monet muutkin asiat viittaavat Italiaan ja sieltä tietenkin viineihin. Tulikin taas sanottua joulunaikaan jotain mitä saa katua! Kehaisin että sehän on mainio ajatus kun veljeni sanoi pitävänsä tipattoman tammikuun. Me too! Jos tämä nyt ei ole ihan katastrofi niin ainakin jotain sinne päin. Mutta jos viiniä ei voi juoda niin siitä voi lukea. Lainasin kirjastosta Oz Clarken viiniatlaksen. Tosi mahtava opus, siitä löytyy tietoa kaikista viinituottajamaista ja maakunnista itse viinitiedon lisäksi. Sitä tässä nyt on sitten selattu vesikielellä jo moneen otteeseen ja varsinkin Italian kohdalta. 

Tämän lisäksi toinen kirja joka vie Italiaan ja tarkemmin Rooman seutuville on Augustpalkinnon voittanut: "De polyglotta älskarna" av Lina Wolf. Ensivaikutelma oli että mitenkä näin banaalilla textillä on voinut voittaa arvostetun kirjallisuuspalkinnon mutta sitten oivalsin että kertomuksen kolmella eri päähenkilöllä oli aivan erilainen tyyli, joka myös näkyy itse ilmaisussa. Ennenkaikkea pidin textistä enemmän kuin itse kirjan tarinasta -ja varsinkin Italian kuvaus tuntui aidolta. Extra plussaa muuten kirjan kansipaperista joka ei ole aivan sileä vaan on karhean aaltoileva. Aina jotain.

Koska tässä tekstissä ei ole päätä eikä häntää (siis juuri tässä, ei Wolfin romaanissa) hyppään vielä Skottlantiin ja Gorbalsin ja Maryhillin kaupunginosiin Glasgowissa. Nämä alueet olivat todella karuja ja ilman mukavuuksia pitkälle vielä 70-luvulle asti. Valokuvaaja Nick Hedges dokumentoi Gorbalsin asukkaita noin kolmen vuoden ajan 60- ja 70-luvunvaihteessa ja nämä kuvat julkaistiin pari vuotta sitten 45-vuoden pannan jälkeen. Hedges itse oli päättänyt tästä rajoituksesta koska ei halunnut että valokuvatut henkilöt leimaantuisivat kurjuuden esikuviksi. Valokuvat ovat todella katsomisen arvoisia ja on ihmeellistä mitenkä köyhää ja kurjaa Gorbalsissa oli verrattuna, ei nykyaikaan kuten monet toteavat, vaan siihen minkälaista Suomessa oli tuohon aikaan. Vaikka en ole joka Suomen kolkkaa ollut näkemässä, niin en voi edes kuvitella että näin rähjäistä olisi ollut edes köyhimmässä kaupinginosassa tai missään maankolkassa. Hedgesin kuvia katsellessa tulee myös mieleen että minkälaista tuolla saattoi olla kun talot olivat vastarakennettuja ja ensimmäiset asukkaat muuttivat niihiin. Näitä kuvia voi googlata ja katsella monelta eri sivustolta, esim tästa http://www.shelterscotland.org/lifeworthliving/ 

Todella puhuttavia. Sivuston nimi on "Make(s) life worth living" joka selvästi viittaa myös johonkin muuhun. Taidanpa ottaa mandariinin.

Amaryllikset heränneet eloon

Aivan yllättäen huomasin että Ambiance on päättänyt näyttäytyä koko komeudessaan. Myös Carmen on ruvennut kukkimaan mutta se on niin syvänpunainen painava möntti että siitä on mahdoton saada oikeudenmukaista kuvaa. Se jopa kaatui kuin yritin tällätä sitä parempaan kuvakulmaan, on vähän niinkuin amaryllisten Belgian Blue. Ice Queen on nimensä mukainen ja kasvanut noin 1 mm viidessä viikossa. 

T niin kuin Turhakkeessa

Ykköstila Suomen Luonnon järjestämän kilpailun vuoden 2016 turhakkeesta meni muovipussille. Ei päivääkään liian aikaisin. Onneksi olkoon näin jälkikäteen! www.suomenluonto.fi/kilpailut/vuoden-turhake/ 

Olen miettinyt että mikä (tai kuka..?) nousisi voittajaksi turhakekilvassa perhepiirissä? Kriteerinä pidän "mikä on (ehkä) tarpeellista mutta ei yltiömäisesti?" Säännöt soveltavat yksi ääni per nainen periaatetta. 

Voittaja on harvinaisen selvä: T-paita. Perustelu: T-paita on kuin invasiivinen laji joka syrjäyttää kotimaisen lajiston ja johtaa paidastolliseen monokulttruuriin. Rinnastettavana kaukasianjättiputkeen tai tappajaetanaan. 

T-paitoja esiintyy monissa eri muodoissa, esim virttynyt valkoinen pumpulinen joka on menettänyt kuosinsa jo ensimmäisessä pesussa. Missä näitä myydään?? Toinen variantti on urheilumalli, valmistetty jostain epämiellyvästä tekokuidusta joka haisee kissan virtsalle muutaman käyttökerran jälkeen. Ei puhdistu vaikka keittäisiä 18 molaarisessa rikkihapossa.

T-paitakannan aisoissapito vaatii jatkuvaa valpasta ja harjaantunutta silmää kun uusia yksilöitä ilmestyy salakavalasti kaappeihen ja pyykkikoriin. Ehdottomasti paras biotooppi näille turhakkeille on kaatopaikka. 

Ei käytä T-paitaa

Nykyajan kolminaisuusoppia

Aihe mikä nousi otsikoihin viime vuonna oli, se mikä aikaisemmin oli ainakin biologisesti kahden kauppa, saattaakin olla useamman kokin soppa. Siis lapsi saattaa perimässään sisältää kolmen tai tulevaisuudessa ehkä useammankin ihmisen DNAta. En tarkoita perimää joka tulee isovanhemmilta vaan ihan edellisestä sukupolvesta eli isä, äiti ja äiti ns ”three parent baby”. Yksi tälläinen lapsi syntyi viime vuonna Mexikossa amerikkalaisen tutkijarymän nikkaroimana. Äidillä oli mutaatio mitokondriaalisessa DNAssa, joka jo oli johtanut kahden aikaisemman lapsen kuolemaan. Mitokondriat ovat solun lämpövoimaloita, jotka sisältävät pienen määrän DNAta joka aina periytyy äidin kautta jälkeläisille, ns maternal inheritance. Tämä mitokondriossa oleva DNA ei ole yhtä hyvin suojattua kuten solun tumassa oleva joten mitokondriaalinen DNA on alttiimpi mutaatiolle. No joka tapauksessa, tämä kolmen kauppa junailtiin seuraavanlaisesti. Äidiltä eristettiin kromosomit (siis tuma-DNA) ja siirrettiin terveen naisen munasoluihin jossa oli normaalisti toimivat mitokondriat. Kun tämä oli tehty hedelmöitettiin munasolut miehen spermalla ja siirrettiin takaisin tuma-äitiin. Eli siis 50% tumassa olevasta DNAsta äidiltä ja puolet isälta kuten tavallista ja sitten vielä ripaus mitokondriaali DNAta toiselta äidiltä. Voilá!

P.S Lapsi joka syntyi oli poika, ei aivan sattuma. Tiedätkö miksi?

Seuraavilla hakusanoilla  löytyy  lisää: Three-parent baby’ claim raises hopes — and ethical concerns. Questions surround report of baby created using controversial mitochondrial-replacement technique (Nature).

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Ihmeiden aika ei mutta rakettien ehkä. Vai olisi parempi otsikko olla vannomatta paras? Jos itse toimialajärjestö ehdottaa rakettien myynnin lopetettavaksi yksityisille niin silloin on jo aika vakaa pelko lakimuutoksesta joka lopettaisi myynnin kokonaan. Vai? Mutta tällä linjalla ei ollut Ygeman ollenkaan, joten ihmettelen. Tätä asiaa tullaan puimaan vielä todenteolla monelta kantilta.

Rakettien kiellosta enemmän:
http://www.svt.se/nyheter/lokalt/halland/sa-vill-branschen-stoppa-raketkaoset

Perusta horjuu

Oh no, uusi vuosi vasta alulla ja tillane on jo luisumassa käsistä. En viittaa uuten tapaan nauttia ilotulitteista fellow citizen takin sisällä tai poskessa vaan sitä tosi paniikkia joka syntyi kun eräs lähipiirissä huomasi että C-morin tenniskanava on lopetettu vuoden vaihteessa! Järkytys. Otan osaa.