Saa olla valveilla niin kauan kuin haluaa

Kun kuuluu siihen sukupolven että vanhempien mielestä vakituinen nukkumaanmenoaika oli ensimmäinen etappi terveelle elämänpolulle, arvostin todella että jouluaattona sai valvoa niin myöhään kuin halusi. Ja tietysti ne karkit...Liekö tästa johtuen nautin jouluaattona jonkinlaisesta vapauden tunteesta että saan tehdä ihan mitä itse haluan. Musiikki on ehdoton osa joulusta, juuri nyt olen jumiutunut Boo Boo Davisin tuotantoon, erikoisten albumiin "What kind of shit is this?". Yksi suosikkiura levyltä on "Somebody's fool". Tai "If you ain't never had the blues". Mitenkä olen selvinnyt ilman Davisia? Käsittämätöntä. Jouluiloa! 

P.S Olen ensimmäisenä jonossa lukemaan mieheni joululahjakirjan. 

Hyvät valinnat

Tuli jostain kumman syystä mieleen kaukaisia valintoja, lieneekö Pariisin iskuilla osuutta asiaan, mistäs sitä tietää. Meillä kahdella kaverilla oli omat suosikkinsa, K oli intohimoinen Danny fani kun minä taas diggasin Rauli Badding Somerjokea. K:lla oli stereot tai ainakin veljellään ja minulla kasettimankka, joka pyöri nonstoppina kun olin kotona. Nyt kun kuuntelin muutamia Dannyn ja Baddingin levyjä niin olen todella yllätynyt artistijien laatuerosta. Dannyn levyt tuntuvat tosi vanhoilta kun taas Baddingin kappaleet ovat enemmän kuin kuunneltavia. Paratiisi on jo klassikko mutta Tähdet, tähdet ovat kyllä samassa sarjassa. Ja monta monta muuta.

Aamianen on päivän tärkein ateria

Kotiutunut hakoteiltä

Vielä matkamuisto Wienin reissusta. En kovin herkästi ota vastaan lehtisiä joita tuputetaan kaupungilla. Mutta nämä nuoret miehet olivat niin kovin ystävällisiä, kammattuja ja tupsahtivat eteeni ennen kun kerkisin varautua, joten danke schön. 

    Hotellilla huomasin että olin myös saanut kynän jossa luki EPO ja ajattelin että sehän passaaa suomalaiselle joka pitää hiihdosta. Seuraavaan kokoukseen kynä mukaan ja sitten katson jos kukaan reagoi. 

    Kynä ja lehtiset lojuivat päri päivää hotellissa pöydälla kunnes yhtäkkiä huomasin että eihän siinä luekaan EPO vaan jotain aivan muuta... nopea lehtisten selaus paljasti että taisin olla "hieman" hakoteillä taas kerran...

WTF

Seuraa on

Tässä om tämänhetkinenen näkymä ikkunasta, ei nyt mikään huippu mutta ei myöskään mikään parkkitalon seinä. Sunnuntaina kun tiirasin ulos ikkunasta niin eiköhän Rosenköningistä checkannut ulos aika hyvässä lihassa oleva rotta. Tunsin heti iloa että saan olla itseäni paremmessa seurassa.

Kävin syömässä kuvassa näkyvässa kahvilassa joka ulkoa päin näytti ihan viihtyisältä paikalta mutta olikin aika pimeä ja kulunut murju. Ei toki mikään juottola. Viereiseen pöytääm, melkein syliin, tuli noin kolmikymmppinen pariskunta ja heillä meni tilatessa todella aikaa kun kysyivät kovin tarkasti hinnoista ja eri ruokalajeista. Sitten he halusivat tilata nan-eipää, tarjoilija yritti selittää että heillä ei ole mitään intialaista vaan ihan vaan itävaltalaista cuisinea. Ajattelin että tämä mössö mitä tarjoilette ei varmaan halua tunnustaa mitään kansallisuutta. Cuisine, hah! Minä olin jo tietysti tilannut wieninleikkeen  ja juomaksi vichyä sekä vastapuristettua appelsiini tuoremehua. Kaikki aivan karmeita, jopa ketchuppi oli lautasen reunalla valmiina. Okay.

Naapurit päätyivät kanahampurilaisiin ja colaan. Tarjoilija kysyi pariskunnalta että mistä he ovat kotoisin ja sanoivat olevansa Saudista. Olen aina kuvitellut että saudit ovat varakasta porukkaa miltä tämä pariskunta ei vaikuttanut. Sitten alkoi todellinen rumba, colaan piti saada pillit, nainen valitti hampurilaisen lakista että se ei ollut tarpeeksi rapea. Sai kaksi uutta josta toinen kelpasi. Kännyköistä katseltiin kovaäänistä videonpätkää ja puhelin soi ilman että mies jaksoi katkaista puhelua ym. Hirveä sotku pöydässä. Kun maksoivat laskun niin nainen kysyi vielä erikseen mitä hänen limunsa maksoi? Sinä perheessä varmaan kumpikin maksaa omat juomansa. Centtiäkään eivät antaneet tippiä lähtiessään mutta se myrtsi tarjoilija toivotti kovasti tervetulleeksi uudelleen. Entäs minä sitten? HAHA, typeränä uunona annoin 10% extraa mutta kukaan ei kiitellyt eikä toivottaneet mitään muutakaan. Ihmeellinen paikka mutta antoihan se aiheen tähän kirjoitukseen.

Vai että multikultia kaivataan Suomessa?

Hehe, tuntuu taas että mitä isot edellä niin pienet perässä pätee edelleen Härmässä. Multikulti, kaunis ajatus ehkä mutta että se toteutus, kuka maksaa ja kuka jää ilman? Nähkää kerjäläiset, anteeksi EU-migrantit, resurssina vetoaa paikallinen poliitikko. Ei toki hänen takapihalla vaan koulun parkkipaikalla.  Varmaan tullaan Suomessakin kohta maksamaan sosiaaliturvaa käräjien kautta niille joille ei olla myönnetty turvapaikkaa, ilmaiset bussikortit ja uimakoulu. Keskiluokka on tähän asti maksanut veroja sen suurremitta kapinoiden joten varmaan se sutjautuu nytkin. Juupa juu, kyllä rupeaa 70-luvun aivopestyt vuodet muistumaan mieleen hyvin selvästi. Joten taaas mennään ja puristellaan nyrkkiä taskussa.

Sevettijärven pauloissa

Luulen että Sevettijärvestä on tullut pitkäaikainen seuralainen joten ei muuta kuin sinne ensi vuonna keinolla millä tahansa. Veljeni lähtee varmaan sinne opastamaan, hän aloitti koko jutun pari vuotta sitten. Vedot on sitten lyöty että siellä tavataan ensi kesänä, en  tiedä miten kuuluisan Vichykossun kanssa käy mutta sehän nähdään sitten.

Loman viettoa?

En tiedä miksi puhutaan loman vietosta, kyllä tämä lomaileminen on aikamoisen työpanoksen takana, voiko saada lomauupumisen?! Pakata. siivota, matkustaa, pakata, siivota, olla siinä sivussa sosiaalinen ja myönteinen. Sitäpäitsi töpeksin toisella reissulla päivämäärästa, joka paljastui kun olimme matkalla satamaan ns tukka putkella ja huomasin että lähtö on vasta seuraavana iltana... Ööh, hauska tunnelma autossa kotiin palatessa.  Ostimme pizzat ekan kerran pariin vuoteen.

Nyt on sitten reissut suoritettu tältä erää ja puolitoista viikkoa aikaa palautua. Luojan kiitos että voin itse päättää milloin aloitan työt, no ainakin periaatteessa, vaikka sen huomaa kyllä nopeasti maileista ja puheluista milloin jengi on palaillut arkeen.

Kesän kuluessa monet ovat olleet kovin käärmeissään sateisesta ja kylmästä säästä mutta minua stressaa enemmän kun joudun mukautumaan muitten aikatauluun tai siis sopimaan milloin tavataan, syödään ym. Kivaahan se on tavata sukulaisia ja tuttuja mutta se vaatii sopeutumista! Nyt ollaan sitten taas kotona, 13000 askelta mittarissa tälle päivälle, grillattu ja kesäviiniä lasissa joten mikäs tässä lomaillessa! Hyvää kesän jatkoa!

P.S Mieheni mielestä on tosi hölmöä kuvailla viiniputeleita joten hän ehdotti että ottaisin myös itäneen makeaperunan mukaan kuvaan joten tässä se sitten tulee yleisön pyynnöstä.

Järea stoori

Olen päättänyt että vähintään kerran vuodessa luen romaanin suomen kielellä. Joskus sitä tapahtuu usemminkin mutta vähintään kerran. Viime kesän jälkeen aloitin lukemaan Katja Ketun kirjoittaman "Kätilo" jota suositeltiin kirjakaupassa. Alku oli todella sitkeää, en tahtonut päästä tarinaan sisälle millään. Sitten joulun maissa otin uuden otteen kirjasta ja tarina tuntui aivan erilaiselta ja kiinnostavalta. Varsinkin kun näin kirjailijan kuvan netissä ajattelin heti että tälta se päähenkilö näyttää. Tämä tarina pitää melkein lukea kahteen kertaan jotta omaksuu mitä alkusivun rivit tarkoittavat. Tarina ei tietysti ole historiallisesti dokumentoitu mutta puhuttelee siitä huolimatta, ehkä tyypillistä minulle että sotakoira Hilman kohtalo tuntui extra pahalta. Täta kirjaa lukiessa tuli myös mieleen kun yksi mieshenkilö tuli puhuttelemaan minua ja tätiäni vanhusten talon edustalla viime kesänä ja kysyi että olemmeko Sevettijärvelta. Veljeni joka oli ollut siellä Lapinvaelluksellaan meinasi kuolla nauruun kun kerroin tämän kommentin. Hän meinasi että tämä epäily ei ollut kovin imarreltavaa koska hän oli nähnyt Sevettijärvellä kolttamummon  tilaavan vischykossun jo kymmeneltä aamulla...

Tulihan se vihdoin

Onpa hienoa att vihdoin on pitempi viikonloppu, tässä on  muutama pyhä mennyt milloin kurseilla ja milloin sängynpohjalla vatsataudin kourissa. Siitä saa kiittää työkavereita joilla on lapsia tarhassa. Ovat kuin vaeltavia virus/bakteeri depoita, jatkuvasti sairastamassa jonkunlaista krämpaa joka  ensimmäisena tarttuu vanhempiin ja sitten meihin muihin viattomiin. Tähän asti olen pärjannyt suhtkoht hyvin mutta ainahan joku käy imemässa jotain kynää kirjoituspöydälläni joten tämähän oli vain ajan kysymys. No joka tapauksessa nyt on sitten muutama päivä vapaata ja voi keskittyä puutarhaan ja muuttolintuihin. Punarinta kävi jo puutarhassa pari päivää sitten mutta taisi säikähtää kroonista sadetta ja suuntautui takaisin parempiin olosuhteisiin. Uros järripeipot ja default peipot ovat jo saapuneet jengeissä, niisä piireissä ei tunneta käsitettä ladies först. Lehtopöllö on huhuillut aivan lähistöllä helmi-maaliskuussa ja täytyy toivoa että parissuhteita on solmittu tulevalle kaudelle. Ai niin, ja kottaraisetkin on ilmaantuneet pellon reunalle. Niitä on sitten mukava kuunnella, kuulostavat niin positiivisiltä verrattuna melankoliseen mustarastaaseen.

Illan kunniaksi ostin tuntemattoman sauvignon blancin, Villa Maria Uudesta Seelannista, tosi positiivinen tuttavuus, suosittelen! Tästä voi tulla jopa uusi suosikki! Raikas ja hedelmällinen, mikä sopiikiin passelisti kevääseen!

Joten ei muuta kuin oikein Hyvää pääsiäistä kaikille jotka tänne eksyvät ja eritoten sinne pohjoiseen, toivottavasti ilman värjättyjä höyheniä!

Ärsyttää että ärsyttää

Olin tänään kurssilla, kukaan kurssilaisista ei ollut entuudestaan tuttu ja silloinhan kaikkien teorioiden mukaan pitää ryhmässä olla hyvin rauhallista ja hapuilevaa. Ei kestänyt kuin vajaa tunti ennenkuin aloin tuntea antipatiaa yhtä kurssilaista kohtaan. Tämä tunne ei vähentynyt päivän mittaan. En tiedä mikä tässä henkilössä triggasi ärsyyntymisen, oliko se ulkonäkö vai tyypin omahyväisyys? Eniten tässä reaktiossa häiritsi että annoin itseni ärsyyntyä. Kaiken huipuksi jouduimme samaan työryhmään! En voi antaa tämän tontun pilata kurssia omalta osaltani joten jollain tavalla pitää tästä karsastuksesta päästä ympäri. Kurssin jälkeen marssin suoraan kirjakauppaan ja ostin Daniel Kahnemanin kirjan, : "Ajattelu, nopeasti ja hitaasti". Saas nähdä jos tästä opuksesta löytyy ratkaisu pulmaan.

Epilogi: En päässyt ollenkaan sisälle tähän kirjan tekstiin, se tuntui kovin pseudotieteeelliseltä. Joten sekin ärsytti.

Ilopilleri

Tulppaanit ovat tosi ilopillereitä, aivan kuin norjalaiset hiihtäjät. Iloa ja iskua olan takaa. 

Entäs suomalaiset? Jos voitelu on poskellaan, kunto hukassa tai muuten vaan suksi ei luista, niin minkäs voit. Mutta minkä hiton takia pitää aikuisten miesten mennä itkua vääntämään haastatteluun? En todellakaan ymmärra, suoraan sanoen piinallista. Jos ei hermot kestä niin menköön vaikka vessaan vesittelemään. 

Ja että Isometsä, kärähtänyt huijari on experttinä TV-studiossa on niin mieletönta että en viitsi edes kommentoida tämän kummemmin. Heja Norge!

Reippaat tulppaanit

Charleja emme oo kaikki

Maailmanlaajuinen kannanotto hastagilla "Olen Charlie" on hieno asia mutta olemmeko todellakin Charlien arvoisia? Päinvastoin, aika usein ainakin minä valitsen sanani huolellisesti jos keskutelun aiheena on militantti islami. Yleensä aiheesta puhutaan aika harvoin isossa seurassa ja Breivik pitää mainita ainakin pariin ottteeseen vertailun kohteena jotta kukaan ei voi syyttää keskustelun suistuvan islamofobiseksi.  JeSuisCharliesta on kirjoittanut järkevästi Jukka Huusko Hesarissa.

Vapaat valinnat

Synnintunnustus: Taisin sortua edellisessä textissä sen tyyppiseen vertailuun jota yleensä inhoan.

Tausta:
Ihmettelin että mistä johtuu että tietty asia laukaisee halun protestoida/suojella kun joku vastaava asia ei paljon hätkäydytä? Ärsytyksen kohteena oli että miksi ilkivalta moskeijaa kohtaan saa ihmiset liikkeelle sydämien kera mutta taas poliisiasemiin, oikeuslaitokseen tai yksityisasuntoihin kohdistunut ilkivalta samaan aikaan ei johda vastaaviin protesteihin?

Ok. Ehkä on kuitenkin parempi että ihmiset reagoivat edes johonkin minkä kokevat vääryydeksi. Ja mikäänhän ei estä että ne (siis minä) jotka kokevat moisen käytöksen epäloogisena tekevät asialle jotain. Twitterissähän tämä ei tosin ole kovin vaikeaa mutta fyysinen kannanotto (piirtäminen, kävely ym.) vaatii käytännössä jo hieman enemmän energiaa. Energiatase on varmasti plussan puolella  pyhien jäljiltä mutta en voi sanoa että tämä ylitase olisi omalta osalta suuntautunut poliittiseen toimintaan tai mielipide purkauksiin julkisilla paikoilla.
Omassa piirissä on tänään ollut mullistava tapaus, lintulaudalla jopa 11 sinitiaista samaan aikaan! Kansallinen jymyuutinen näyttää olevan että suosittu bloggaaja (en siis minä) oli aivastaessaan laskenut alleen lentokentällä. Kai sekin voidaa tulkita jonkinlaisena mielenosoituksena.

Tilhi kohottaa katseensa

Sulassa sovussa

Vuosi alkoi paukkuen koko maassa ja osa pyrotekniikaasta kohdistettiin ihmisiin sekä rakennuksiin. Osa näistä tapauksista on saanut enemmän julkisuutta kuin muut ja ja niiden merkitys ja itse teon vakavuus tuntuu kasvavan päivä päivälta. Lahkolaiset puhuvat terrorismistä ja  pääministeri on kauhistellut ja tuominnut. Ensin raportoitiin palavasta nesteestä jota oli heitetty Uppsalan moskeijan seinään. Tuli oli kuulemma sammunut itsekseen ensimmäisten rapporttien mukaan. Parin päivän kuluttua lehdet raportoivat että 4 ohikulkijaa oli onnistunut tukahduttamaan tulen ja hälyttämään poliisin paikalle. Tänä aamuna uutisoi SVT moskeijapaloista Ruotsista mm  tulipalosto Uppsalan moskeijassa. Eli siis i ja -ssa eli prepositiosta täytyy päätellä että palo oli rakennuksen sisällä. Really? Olenko kyyninen kun takerrun "pikkuseikkoihin" enkä ymmarrä että kaikkien pitää olla hengessä mukana hyvän aatteen puolesta? 

Ankkalampi sulassa sovussa