Aamianen on päivän tärkein ateria

Kotiutunut hakoteiltä

Vielä matkamuisto Wienin reissusta. En kovin herkästi ota vastaan lehtisiä joita tuputetaan kaupungilla. Mutta nämä nuoret miehet olivat niin kovin ystävällisiä, kammattuja ja tupsahtivat eteeni ennen kun kerkisin varautua, joten danke schön. 

    Hotellilla huomasin että olin myös saanut kynän jossa luki EPO ja ajattelin että sehän passaaa suomalaiselle joka pitää hiihdosta. Seuraavaan kokoukseen kynä mukaan ja sitten katson jos kukaan reagoi. 

    Kynä ja lehtiset lojuivat päri päivää hotellissa pöydälla kunnes yhtäkkiä huomasin että eihän siinä luekaan EPO vaan jotain aivan muuta... nopea lehtisten selaus paljasti että taisin olla "hieman" hakoteillä taas kerran...

WTF

Seuraa on

Tässä om tämänhetkinenen näkymä ikkunasta, ei nyt mikään huippu mutta ei myöskään mikään parkkitalon seinä. Sunnuntaina kun tiirasin ulos ikkunasta niin eiköhän Rosenköningistä checkannut ulos aika hyvässä lihassa oleva rotta. Tunsin heti iloa että saan olla itseäni paremmessa seurassa.

Kävin syömässä kuvassa näkyvässa kahvilassa joka ulkoa päin näytti ihan viihtyisältä paikalta mutta olikin aika pimeä ja kulunut murju. Ei toki mikään juottola. Viereiseen pöytääm, melkein syliin, tuli noin kolmikymmppinen pariskunta ja heillä meni tilatessa todella aikaa kun kysyivät kovin tarkasti hinnoista ja eri ruokalajeista. Sitten he halusivat tilata nan-eipää, tarjoilija yritti selittää että heillä ei ole mitään intialaista vaan ihan vaan itävaltalaista cuisinea. Ajattelin että tämä mössö mitä tarjoilette ei varmaan halua tunnustaa mitään kansallisuutta. Cuisine, hah! Minä olin jo tietysti tilannut wieninleikkeen  ja juomaksi vichyä sekä vastapuristettua appelsiini tuoremehua. Kaikki aivan karmeita, jopa ketchuppi oli lautasen reunalla valmiina. Okay.

Naapurit päätyivät kanahampurilaisiin ja colaan. Tarjoilija kysyi pariskunnalta että mistä he ovat kotoisin ja sanoivat olevansa Saudista. Olen aina kuvitellut että saudit ovat varakasta porukkaa miltä tämä pariskunta ei vaikuttanut. Sitten alkoi todellinen rumba, colaan piti saada pillit, nainen valitti hampurilaisen lakista että se ei ollut tarpeeksi rapea. Sai kaksi uutta josta toinen kelpasi. Kännyköistä katseltiin kovaäänistä videonpätkää ja puhelin soi ilman että mies jaksoi katkaista puhelua ym. Hirveä sotku pöydässä. Kun maksoivat laskun niin nainen kysyi vielä erikseen mitä hänen limunsa maksoi? Sinä perheessä varmaan kumpikin maksaa omat juomansa. Centtiäkään eivät antaneet tippiä lähtiessään mutta se myrtsi tarjoilija toivotti kovasti tervetulleeksi uudelleen. Entäs minä sitten? HAHA, typeränä uunona annoin 10% extraa mutta kukaan ei kiitellyt eikä toivottaneet mitään muutakaan. Ihmeellinen paikka mutta antoihan se aiheen tähän kirjoitukseen.