Hitura on hatara

En ole koskaan uskonut 100% että "ei nimi miestä pahenna", tiedä häntä, mutta voi antaa vinkin juurista ja menosuunnasta.  Hiturassa ei ole kyse miehestä vaan kaivospahasesta joka uhkaa (?) vuotaa jarosiittia ja muuta moskaa ympäristöön. Virallisesti puhutaan ympäristövahinkojen estämisestä. Mikko Niemelä kirjoittaa SKssa että irtaimistosta saadut varat on käytetty asianajajien palkkioihin. Mitä nämä lainoppineet ovat aikaansaaneet ei juttu kerro, joten parasta olla haukkumatta. Eli siis loppulasku jää, kuten aina, veronmaksajien piikkiin. Piikin tämänpäiväinen arvioitu suuruus on yli 5 miljoonaa euroa. Tuo kolmikirjaiminen sana yli on todella huolestuttava seikka tämän kaliberin sotkuissa.

Hieno päivä Laajalahdella

Kävely Villa Elfvikistä Otaniemen rantaan ja pistäytyminen Maarin tornissa tarjoaa monenlaista viserrystä, viheltelyä ja jopa puolinaista pörhistelyä. Ruokokerttusia oli tiheässä, satakieli sopi sekaan ja myös meille harvinaisempi punavarpunen vihelteli molempina aamuina. Tuntuu olevan vakituinen kesävieras Laajalahden rannassa. Tornissa oli kasa ukkoja jotka tietenkin joutuivat pakolliseen keskusteluun montako lajia ovat nähneet. Varmasti tietävät tarkalleen lukumäärät jo entuudestaan mutta se kuuluu joillakin pakollisiin kuvioihin että keskustelu elvytetään kun tuntematon pärstä kipuaa torniin. Hieman huvittavaa, mutta mikäs siinä. Vesipääskyä en päässyt näkemään mutta sitäkin palleroisempia Kanadanhanhen poikasia. En ruvennut keskustelemaan kyseisten untuvikkojen kunnosta. 

Muistan aina kun menimme katsomaan ruusukottaraista joka oli eksynyt lähistölle. Olin viikon verran jäljessä alkuryysiksestä kun olin ollut matkalla  -ja nyt vain sitkeimmät tyypit olivat kokoutuneet pellon laitaan tähyilemään satunnaista vierailijaa. Siellähän se 1K lintu oli ollut muiden kottaraisten seassa puolituntia ennen paikalle tuloa. Siinä odotellessa kysäisin yhdeltä mieheltä että mikäs rovis tuolla puussa istuu selkä meihin päin. Mies katsasti sinne päin ja juuri silloin lintu kääntyi meihin päin ja näimme keltaisen kaaren linnun rinnassa. Mies sanoi kohteliaasti että hiirihaukkahan se on, ja nythän sen minäkin tunnistin. Hänen kaverinsa oli loitommalla ja ei kuullut mitä tuumailimme joten uteliaana kysyi että mikä siellä oli. Mies vastasi "Ei mitään, se näkin vain hiirihaukan". Toinen vastasi ilmeellä, mikä noviisi eli pöljä. Miten sitten se ruusukottarainen? Ei nähty.

Voiko olla sattuma?

Nyt pitäisi lotota tai harrastaa jotain muuta uhkapeliä koska oddsit ovat suopeat meille. Vaikka väärään suuntaan! Miten voi olla mahdollista että kirves katosi metsässä, TAAS!? Edellisen vuoden kadonnut kirves on vielä hakoteillä. Ehkä tässä ei ole kysymys Fru Fortunan mustasta materiasta vaan ihan proosallisesta dementiasta? Toivottavasti paikallistetaan edes nämä risupinot jotka saimme kasaan runsaalla hiellä. Kun on sitten traktorin lainauksen aika voin vain toivoa että emme hävitä sitä metsään.

Kiiru

Nyt on luonnossa kiire huippukylmän kevään jälkeen.

Flashback pääsiäiseltä

Öland on aina antoisa oli vuodenaika mikä tahansa.

Kolmesta minuutista ikuisuuteen

Nyt ryysitään taimitarhalle vyöryvänä laumana ja kun tullaan takaisin autolle kuorman kanssa, joka on  suunniteltua suurempi, niin pysähdymme kännykällä kuvaamaan kukkivaa kirsikkapuuta (?). Tätä käytöstä pidän jotakuinkin defaultina, kaikki tekivät näin. Satuin lukemaan "Suomen Luonnosta": 

Joka nämä rivit kirjoitti ei varmaan harrasta puutarhan hoitoa. Siinä on meditointi ja haravan varteen nojailu kaukana. 

Voin myös raportoida että siinä meni tasan 3 (k-o-l-m-e) minuuttia kun otimme korkin pois linnunpöntön suulta ja kun kirjosieppo uros kävi katsastamassa kortteerin. Ollaan nimittäin varattu kolme pönttöä myöhäisemmille tulijoille jotta vältyttäisiin epämiellyttäviltä kahakoilta asuntopulan seurauksena. Saa nähda jos yksi suosikeistä, nimittäin harmaasieppo, löytää uuden pönttönsä tänä vuona. 

Menneellä viikolla jäi yksi työtoveri eläkkeelle joka oli jo ensimmäisessä vakituisessa työpaikkassani kun aloitin siellä opintojen jälkeen. Sitten ollaan oltu eri paikoissa vuosien varrella mutta viimeiset kuusi vuotta taas samoissa piireissä. Hieman outo ja haikea tunne kun nämä ns tukipylväät häipyvät työelämästä!