Kaapelitehtaalla

Kaapelitehtaalla on käynnin arvoinen näyttely, varsinkin Animalian ja Oikeutta eläimille nurkkaus. Tulee oikein fyysisesti paha olo kun katsoo kuvia suomalaisista sikaloista, vaikka ei mitään uutta. Ainoa asia mitä en allekirjoita infosta on että länsimaissa eläintä ei nähdä yksilöna. Tämä näkemys ei koske vain länsimaita van on maailmanlaajuinen näkökanta. Voisi sanoa, eläin nähdään vielä vähemmän yksilöna ns ei-länsimaissa. Pohjolassa suljetaan järki ja tunteet eritoteen ns tuotantoeläinten kohdalta kun taas länsisfäärin ulkopuolella eläinten hyvinvointi ei ole edes kartalla. 

Meidän on kuitenkin turha takoa itseämme rintaan ja riemuita korkeasta moraalista ja eläinsuojelulaieista jotka takaavat eläimille hyvät olot. Itseasiassa sekä Suomen ja Ruotsin eläinsuojelulait ovat vanhentuneita ja hampaattomia. Eikä ole yhtään sanottua että ollaan automaattisesti menossa parempaan päin kun lakeja tullaan uudistamaan... Varsinkin kepulaiset ovat kovasti haavittamassa maanviljeliöiden ääniä jotta saataisiin entistä enemman vapaaehtoisia asetuksia, ilman että hyvinvoinnin perusasioita kirjoitettaisiin lakitekstiin. Ikävä kyllä, vapaaehtoisuus puree harvoin kun on rahasta kysymys.

Argumenttejä tuottajan päätösvallan lisäämisen puolesta on viilattu jo pitkään ja moni perusteellisesti tutkittu asia yritetään lanseerata positiivisenä seikkana eläimelle. Esimerkki tästä on porsimishäkki jossa emakon liikkuminen rajoitetaan täysin epäluonnollisella ja törkeälla tavalla. Emäkko voi viettää jopa puolet kurjasta elämästään tälläisessä häkissä. Tämä on sallittua Suomessa ja yritetään taas laillistaa Ruotsissa vaikka näyttöa on pitkältä ajalta että emakon häkittäminen tietysti huonontaa emakon elämänlaatua rajusti. Eläinhygienian professori Algers on jo kauan sanonut että porsimishäkkien suosiminen on siankasvatuksen suurimpia myyttejä. Motiivi niiden käyttöön on että porsaiden kuolleisuus saataisin pienemmäksi mutta Algersin mukaan tästä ei ole tieteellistä näyttöä, vaan itseasissa porsaskuolema on suurempi kun emakon maidontuotanto vähentyy fixeroimisen aiheuttamasta stressistä. Näistä myyteitstä on vaikea päästä eroon kun ne kerran ovat iskostuneet tuottajan mieleen. Suuri syy myös että ihmiset ovat olleet passiivisia sikojenkasvatuksen epäkohdista on myös että siat ovat piilossa valtaväestöltä ennenkuin päätyvät kaupan lihatiskiin. 

Lisää tietoa https://oikeuttaelaimille.fi ja http://animalia.fi

Väsyttävää törppöjen ihailuja

On hämmästyttävää miten Suomessa vielä ollaan suvaitsevaisia kuunteleman julkkisten humalaista sössötystä. Jos olisin lehtimies niin kieltäytyisin haastattelemasta moisia jokeltajia. Eihän kukaan suostuisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan tuntematonta puliukkoa linjautoaseman nurkilla niin miksi sitten samassa tilassa olevia julkisuudessa tunnettuja henkilöitä? Siinä tilassa tulee harvoin mitään järkevää sanomaa kuten ei myöskään tullut tällä kertaa. En ole ennen nähnyt Kaurismäkeä haastattelussa ja luulin ensin että hänellä on vaikea puhevika kunnes tajusin että hän vain altistaa ympäristönsä suomalaiselle juoppologiikalle. Varoittava esimerkki alkoholin haittavaikutuksista ja suomalaisten alttiudesta alkoholismiin. Nämähän ovat tunnettuja asioita maailmalla mutta vähemmän tunnettua on miten tälläistä piinallista käytöstä suvaitaan Suomessa. Hyvä vitsi että kyseistä sammaltajaa tituleerattin lehtireferaatissa akateemikoksi...toivottavsti se ei kuvaa maan akatemian tasoa.

Hesari kommentoi suhtautumista julkkisten humalassa esiintymiseen:
TAITEILIJOIDEN, URHEILIJOIDEN ja muiden julkisuuden henkilöiden kohdalla tilanne ei ole niin selvä. Aikuisilla ihmisillä on oikeus juoda, jos haluavat, eikä median tehtävä ole moralisoida.

Selvä: hyvä sanavalinta!

Parivaljakko

12-vuotias ajoi itsensa ja koiran kuoliaaksi varastetulla autolla ja joku mäntti kommentoi:

Onneksi kukaan ulkopuolinen ei loukkaantunut

Luuliko hän että koira ajoi?

T = Total depravity (täydellinen turmelus).

Jotkut kirjailijat onnistuvat luomaan tunnelman ja puitteet jotka tempaavaat mukaansa vaikka itse kertomus olisikin kallistumassa banaalisuuteen. Juuri tälläinen on Jessie Burtonin "Miniatyrmakaren" jonka tapahtumapaikkana on Amsterdam 1600-luvun loppupuolella. Vuosisata oli Hollannin ns kultainen vuosisata jolloin mm Itä-Intian komppania sai alkunsa. Burtonin tarina on keskittynyt kuvamaan rikkaan kauppiasperheen tunnelmia avioliittossa ja muissa liitoissa. Aika synkkä juttu mutta tästä voisi kehkeytyä jännittävä elokuva koska Amsterdamissa riittää kolkkoja kortteleita ja taloja kulisseiksi.

Kirjaa lukiessa tuli jopa mieleen että olisi mienlenkiintoista pistäytyä Amsterdamissa ja perehtyä paremmin kaupungin historiaan. Tämä mieliteko tuli yllätyksenä! Aikaisemmat reissut Amsterdamiin eivät olleet mitään hymypatsaan jakelureissuja.

Ensimmäinen käynti Amsterdamissa tehtiin autoillen. Maksoimme itsemme kipeäksi saastaisesta huoneistosta katon rajassa ja jahtasimme verstasta joka korjaisi auton ikkunan jonka joku oli kokenut välttämättömäksi lyödä sisään yön aikana. Pahaa teki myös monet ränsistyneet pilviveikot jotka istuivat kadulla koira seuralaisena. Sääli siis koiria.

Seuraava reissu oli työmatka, juhannusaatto Amsterdamissa, njaa.. Tunnelmaa kohotti hieman kun kollega sanoi (vahingossa?) miespuoliselle tarjoilijalle: "Can we play?" laskua pyytäessä. Ei niinkään huvittavaa oli ns tavallisten hollantilaisten myönteinen suhtautuminen Red Light Districtiin. Meitä kehoitettiin menemään sinne turisteeraamaan ja kun kysyin että miksi, vastatus oli,  It's fun! Kun virkoin että prostituutio ei ole mielestäni koskaan hauskaa, tuumasivat varmaan että edustamme pohjolan kalvinistikerhon TULIP-komiteaa. Kuin kohtalon ivaa, marsimme sinne vahingossa illala ja en voinut olla näkemättä perheitä jotka kävelivät verkkaisesti näyteikkunoiden ohi jossa naiset poseerasivat neon-bikineissä. Masentava business.

Toisella työreissulla seuraan lyöttäytyi anorektinen opiskelija joka ei tehnyt mitään  muuta kuin suunnitteli mitä ja missä syötäisiin seuraavaksi. Parin päivän jälkeen tunsin itseni yhtä notkeaksi kuin Uuden-Seelannin kakapoo kun taas aliravittu seuralainen tyytyi eteerisenä pyörittelemään ruokaansa lautasella. Hän oli sitten varmaan se irresistible grace ja minä se paatunut. Heti kotiinpalattua sanoin hänestä vastuussa olevalle etttä nyt on sitten aika pistää henkilö hoitoon, jos ei haluaa lähettää häntä kotiin ruumisarkussa.

Näitä muistellessa mietin että milloinkas sitä pääsisi taas käväisemään Amsterdamissa.

Kipin kapin Kaapelitehtaalle

http://animalia.fi/2017/02/animalia-nayttavasti-osana-poliittisen-valokuvan-festivaalia/

 

Kaapelitehtaalla on meneilään mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Niitä on harvassa mutta tämä kuuluu niihin jotka haluaisin nähdä.

Onko kilohintansa arvoinen?

Vai pulittaa pois pullautettu eli kok ex-puheenjohtaja 9 000 tunnin live showsta. Sehän on vähänniinkuin entisajan cirkukset jossa rahastettiin kun kansa sai nähdä ilmieläviä freakkejä. Sen ajan kummajaiset ei tosin hakea eduskunnasta.