Vapun välirauha

Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen kun koira sairastui äkillisesti. Nyt asiat ovat toivon mukaan menossa parempaan päin mutta vielä pitää ottaa päivä kerrallaan koska takapakkia on tullut usean kerran. Välirauha rupeaa laskeutumaan residenssiin mutta äreys piilee pinnan alla. Mentaalinen räjähdysvaara on hyvin lähellä.

Vappuaatto tuli kuin pelastuksena että voi luistaa kotiin aikaisemmin tarkkailemaan tilannetta kotirintamalla. En voi väittää että työpanos olisi ollut 100% kahden viime viikon aikana muta toisaalta kuinka moni alaisista on kotona vähän väliä sairaitten lasten takia. = syyttää että niinhän ne muutkin. Toinen merkki että hermot on pinnalla on että ärsyttää suunnatomasti kun joku nauraa kokouksessa omasta mielestäni väärässä paikassa! Entä jos kirjoittaisin kaikille PM että mielestäni ei pidä nauraa jos ei ymmärrä mista on kysymys...? Pakkopaita seuraava?? Onko vastaavia kokemuksia?

Huoleton ja onnellinen

Ei rakentava kriisi

En todellakaan tajua mitenkä yksikään avioliitto tai parisuhde voi selviytyä jos lapsi sairastuu vakavasti tai jopa kuolee. Omalta kohdalta ei onneksi ole moista tapahtunut mutta koiran sairastuminen on kyllä herättänyt kysymyksen ja rassannut omia hermoja ja yhteisoloa. Viikonverran on ollut hammasten kirskuttelua ja ärsytystä kun mielestäni mies ei tee mitään oikein eikä osaa hahmottaa tilanteen vakavuutta. Olen ollut niin kiukkunen että jopa korva on lukossa. Olen tullut jo aikaisemmin siihen tulokseen että iloiset asiat voi jakaa mutta ei kriisejä.