Kävely Villa Elfvikistä Otaniemen rantaan ja pistäytyminen Maarin tornissa tarjoaa monenlaista viserrystä, viheltelyä ja jopa puolinaista pörhistelyä. Ruokokerttusia oli tiheässä, satakieli sopi sekaan ja myös meille harvinaisempi punavarpunen vihelteli molempina aamuina. Tuntuu olevan vakituinen kesävieras Laajalahden rannassa. Tornissa oli kasa ukkoja jotka tietenkin joutuivat pakolliseen keskusteluun montako lajia ovat nähneet. Varmasti tietävät tarkalleen lukumäärät jo entuudestaan mutta se kuuluu joillakin pakollisiin kuvioihin että keskustelu elvytetään kun tuntematon pärstä kipuaa torniin. Hieman huvittavaa, mutta mikäs siinä. Vesipääskyä en päässyt näkemään mutta sitäkin palleroisempia Kanadanhanhen poikasia. En ruvennut keskustelemaan kyseisten untuvikkojen kunnosta.
Muistan aina kun menimme katsomaan ruusukottaraista joka oli eksynyt lähistölle. Olin viikon verran jäljessä alkuryysiksestä kun olin ollut matkalla -ja nyt vain sitkeimmät tyypit olivat kokoutuneet pellon laitaan tähyilemään satunnaista vierailijaa. Siellähän se 1K lintu oli ollut muiden kottaraisten seassa puolituntia ennen paikalle tuloa. Siinä odotellessa kysäisin yhdeltä mieheltä että mikäs rovis tuolla puussa istuu selkä meihin päin. Mies katsasti sinne päin ja juuri silloin lintu kääntyi meihin päin ja näimme keltaisen kaaren linnun rinnassa. Mies sanoi kohteliaasti että hiirihaukkahan se on, ja nythän sen minäkin tunnistin. Hänen kaverinsa oli loitommalla ja ei kuullut mitä tuumailimme joten uteliaana kysyi että mikä siellä oli. Mies vastasi "
Ei mitään, se näkin vain hiirihaukan". Toinen vastasi ilmeellä, mikä noviisi eli pöljä. Miten sitten se ruusukottarainen? Ei nähty.
Kommentit
Lähetä kommentti