Tulihan se vihdoin

Onpa hienoa att vihdoin on pitempi viikonloppu, tässä on  muutama pyhä mennyt milloin kurseilla ja milloin sängynpohjalla vatsataudin kourissa. Siitä saa kiittää työkavereita joilla on lapsia tarhassa. Ovat kuin vaeltavia virus/bakteeri depoita, jatkuvasti sairastamassa jonkunlaista krämpaa joka  ensimmäisena tarttuu vanhempiin ja sitten meihin muihin viattomiin. Tähän asti olen pärjannyt suhtkoht hyvin mutta ainahan joku käy imemässa jotain kynää kirjoituspöydälläni joten tämähän oli vain ajan kysymys. No joka tapauksessa nyt on sitten muutama päivä vapaata ja voi keskittyä puutarhaan ja muuttolintuihin. Punarinta kävi jo puutarhassa pari päivää sitten mutta taisi säikähtää kroonista sadetta ja suuntautui takaisin parempiin olosuhteisiin. Uros järripeipot ja default peipot ovat jo saapuneet jengeissä, niisä piireissä ei tunneta käsitettä ladies först. Lehtopöllö on huhuillut aivan lähistöllä helmi-maaliskuussa ja täytyy toivoa että parissuhteita on solmittu tulevalle kaudelle. Ai niin, ja kottaraisetkin on ilmaantuneet pellon reunalle. Niitä on sitten mukava kuunnella, kuulostavat niin positiivisiltä verrattuna melankoliseen mustarastaaseen.

Illan kunniaksi ostin tuntemattoman sauvignon blancin, Villa Maria Uudesta Seelannista, tosi positiivinen tuttavuus, suosittelen! Tästä voi tulla jopa uusi suosikki! Raikas ja hedelmällinen, mikä sopiikiin passelisti kevääseen!

Joten ei muuta kuin oikein Hyvää pääsiäistä kaikille jotka tänne eksyvät ja eritoten sinne pohjoiseen, toivottavasti ilman värjättyjä höyheniä!