Miksi toiset osaa ja toiset ei?

Minkä takia jotkut kirjailijat onnistuvat kirjoittamaan tekstiä joka etenee vaivattomasti, ilman että sitä edes huomaa? Kun taas toiset tekstit, vaikka aihe olisi kuinka mielenkiintoinen, takeltelee ja vaatii uudestaan lukemista mennäkseen perille. Tarkoitan alan ammattilaisia jotka osaavat kieliopin ja omaavat laajan sanavaraston.

Yksi tällainen sujuva ja lahjakas kirjailija on Alex Schulman. Muutama vuosi sitten olin kuullut hänestä mediajulkkiksena, ja saanut aika vastenmielisen kuvan. Sitten paloi Notre Dame ja kaikki kynnelle kykenevät itkivät täta mediassa. Schulman kirjoitti Instassa: "Vihdoinkin!". Siitä nousi hirveä myrsky, kauhistelu ja tavalliset tappouhat. Rupesin ajattelemaan että miehellä taitaa ainakin olla huumorintajua. 

Sitten satuin kuuntelemaan Schulmanin ja Eklundin podcastia, ja varmistuin että eihän nämä tyypit aivan pöhköjä ole. Töissä taas puistelivat päätään ja sanoivat että olen taas noin vuosikymmenen muista jäljessä. No mitäs siitä, mukavia löytöjä odotettavissa! 

Kaksi aikaisemmin julkaistua kirjaa käsittelee Schulmanin isää Allania, kotoisin Helsingistä, ja toinen äitiään Liselotte Stolpea. Lukemisen arvoisia, vaikka ei olisikaan perehtynyt henkilöiden aikaisempiin tekemisiin ja perhehistoriaan. 

Tänä vuonna Schulman julkaisi romaanin "Överlevarna" jossa tunnistaa koko perheen ja lapsuuden kesäpaikan. Vaikka tapahtumat on keksitty niin kertomuksesta saa hyvän otteen heti alusta pitäen, kun puitteet on jo tutut aikaisemmista kirjoista. Eihän se tietenkään ole ainoa syy mikä tekee kirjasta kiinnostavan ja lukemisen arvoisen, en vain tiedä mikä Schulmanin tekstistä tekee niin sulavaliikkeisen.

Kirjailija haastattelussa, korona-ajan kampauksessa. 

https://www.svt.se/kultur/alex-schulman-jag-vill-skriva-som-att-livet-star-pa-spel