Tankeroita ja manikyria

Olin tänään kurssilla ja kuuntelin muutaman heimoveljen englannin kangerrusta ja velttoa artikulointia koko päivän ilman että sain hermokohtausta tai pyörryin häpeästä. Vielä 10-vuotta sitten moinen kokemus olisi tuottanut todella tukalan ja piinallisen tunteen.

Piinallisen olon onnistuin hankkimaan aivan omin avuin kun sain oivallisen idean mennä manikyyriin päivän päätteeksi. 

    Olin samassa salongissa noin kuukausi sitten. Silloin töpeksin kun vastasin kännykkään manikyyrin aikana ja rypistin lakat parista juuri lakatusta kynnestä. Ainoastaan yksi työntekijä salongissa  puhuu muuta kuin kiinaa joten verbaalinen kanssakäyminen on minimaalista mutta kiinalaistytön ilme ei jättänyt arvelun varaan ajatuksiaan kun riiputti kättäni ja osoitti kasaantunutta kynsilakkaa.

Tänään tajusin heti että manikyristini on sama tyttö! Luojan kiitos hän ei varmaan tunnistanut, kun ollaan kaikki niin samannäköisiä. Toimitus sujui aivan leppoisasti alustavasti. 

Alkuräpellykset, check. Pohjalakka, check. Eka kerros värillistä lakkaa, check. 

Jotta lakka kuivuisi ja kovettuisi nopeammin laitetaan kädet vuoronperään pieneen uv-boxiin. Mitä tapahtuu? Toisen lakka kerroksen jälkeen käsi osui laatikon kanttiin ja vetäisin lakat kasaan parista kynnestä! Kruunatakseni katastrofin onnistuin tekemään saman manööverin toisella kädellä! Esirippu. Tourette?!

Kulörer