Siirry pääsisältöön

Lemmenjoen Janus kasvot

On jäänyt askarruttamaan käynti Lemmenjoen kullankaivauksesta kertovassa museossa. Luulin ensin että se on täysi räkälä koska ympäristössä oli kaljankittaajia kello kymmenen aamulla mutta luulo oli väärä. Museossa oli tarjolla mielenkiintoista historiaa ja nykypäivää kullanhuuhdonnasta Lemmenjoen ympäristössä. Löytyi myös dokumenttia henkilöistä jotka olivat omistautuneet kullanhuuhdonnalle tai kullankaivulle syystä tai toisesta. Tietoa oli myös kullanhuuhdonnan tekniikasta. Tapasimme museossa oppaan joka oli oikea enstusiasti ja mukaantempaavasti kertoi mitä ympäristössa tapahtuu nykypäivänä sekä historiasta. Kriittisenä sieluna jäi kuitenkin hieman askarruttamaan hänen henkeen ja vereen puoltama konekaivu. En tiedä onko Lemmenjoella koskaan ollut tosi romanttista, edes Petronellan aikoihin, mutta konekaivu ei ainakaan ole sitä. Konekaivu tarkoittaa että Lemmenjoen kansallispuistossa käännetään maata hehtaari hehtaarin jälkeen kullan perässä kaivureilla. Luonnonpuistossa?? Mitä?? Ei voi olla totta, mutta kyllä on. Opas kehui että toiminta on tarkasti valvottua ja asetuksilla säädelty, ja että kaivun jäljet katoavat kuudessa vuodessa (sic!) maisemasta. Ei mitään pysyvää vaikutusta luontoon. Ainoa haitta joen veteen on ollut kuulemma jostain vanhasta husky kennelistä. Vuosien jälkeen? Vaikea uskoa tätä todeksi. On täytynyt olla monta huskyn kakkaa permafrostissa. Koiranpaska lahoaa vuoden sisällä, sen tietää jokainen jolla on ollut joskus koira.

Rupesin niin paljon ihmettelämään tätä juttua että googlasin konekaivua ja löysin Huvudstads bladetin kirjoituksen av  Lina Laurent Publicerad: 05.10.2014 16.13 • Uppdaterad: 07.10.2014 14.14 josssa haastateltiin useita kullankaivajia sekä paikallisia asukkaita jotka yrittävät hankkia toimeentulonsa turismin ja porotalouden avulla. Kullankaivajat eivät juuri koskaan ole paikallisia asukkaita ja heille kaivaus on toimeentulo joka ilmeisesti tulee hiipumaan uuden kaivoslain voimaanastuessa 2020. En tiedä minne he veronsa maksavat mutta ei varmaan kovin moni Inarin kuntaan. Paikalliset asukkaat jäävät maisemiin nuolemaan näppejään myös sen jälkeen kun viimeinen kultahippu on myllätty maasta. Ymmärrän ett he ovat kiitollisä uudesta kaivoslaista. Tacka fan för det! Kaivajilla ei tunnu olevan mitään ymmärrystä niitä kohtaan jotka asettavat kaivaukset kansallispuistossa kyseenalaisiksi. Saamelainen pariskunta kertoi artikkelissa että valittaminen kaivauksien ympäristövaikutuksista on kaksipiippuinen juttu, koska jos he ottavat esiin kaivausten ympäristöhaitat vaikuttaa se myös heidän liikevaihtoon. Kuka turisti haluaa tulla alueelle jossa luonnonpuiston vesi valuu ruskeana kaivauksien takia? Ymmärrän heitä 100%. Kullankaivajat ihmettelevät että minkä helvetin takia vaeltajien pitää tulla juuri tälle aluelle? Kysyisin että minkä helvetin takia heidän pitää konekaivaa juuri tällä alueella? Suuri osa konekaivajista ei tunnu perustavan toimintansa pitkäaikaisista vaikutuksista ympäristöön joten heihin ei varmasti enää pure informaatio tai tieteelliset faktat joten onni on että nämä Lapin verenimijät voidaan karkoittaa uuden kaivoslain kera 2020.



Kommentit

  1. kavi

    KONE/kaivu
    =
    uskomatonta tuhraamista ja lepäävän luonnon raiskaamista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Il dulci jubilo

Viikonloppu trippi Gysingeen, joulupöytä ja yöpyminen.  Muutama kuva majapaikasta Gysingessä. Tilava kortteeri meille kolmeen pekkaan! Iso extra että huoneessa ei ollut TV:tä ja että muut immeiset olivat ilmeisesti joulupöytäilleet aikaisemmin, joten ei tarvinnut tunneksia! Saunominen tynnyrissä kuului samaan pakettiin.  Kotona jälleen: Yöllä joku älypää oli laittanut jonkinlaisen räjähteen naapurin postilaatikkoon, tosi vekkulia. Olisin päästänyt K9-unitin ulos jos olisin herännyt, ehkä vintiöt olisivat saaneet sööttishokin!  Ei muuta kuin Il dulci jubiloa kaikille joulumielisille! 

Tuulen voima

Kävimme tänään katselemassa Johanneksen tuhoja, vaikka Tällberg ei edes ollut myrsky vyöhykkeellä kuten Taalainmaan pohjoisemmat osat. Ihmeellistä että suurin osa kaatuneista oli mäntyjä, ja olivat kaatuneet juurineen. Metsurit olivat tosi nopeita puhdistamaan ajoväylät mutta tienvarsilla oli todella paljon puita sikinsokin. 

Tuulinen Taalainmaa

Ja mitkä tuulet sitten! Ollaan juuri rajamailla missä on annettu varoitukset Johannes myrskystä eli Taalainmaalla, Tällbergissä. Parikymmentä kilsaa pohjoiseen on monen huushållit ilman sähköä ja puita kaatunut teille.  Toivottavasti tämä puhuri hiukan tyyntyy huomiseen että voi olla ulkona eikä vain aika mene köllötellessä hotellihuoneessa tai altaassa, viimeksi mainittua ei olla vielä katsastettu. Paikka vaikuttaa viihtyisältä - plussaa näköala Siljan järvelle. Näyttää olevan vieraina useita seurueita jotka koostuvat useammasta sukupolvesta.   Päästiin huoneeseen jo ennen kello kahtatoista, hieno juttu kun kerrankin tälläydyttiin aamulla ajoissa liikkeelle -liekö  Johanneksesta varoittelu sai meidät ripeästi matkaan.