Tässä om tämänhetkinenen näkymä ikkunasta, ei nyt mikään huippu mutta ei myöskään mikään parkkitalon seinä. Sunnuntaina kun tiirasin ulos ikkunasta niin eiköhän Rosenköningistä checkannut ulos aika hyvässä lihassa oleva rotta. Tunsin heti iloa että saan olla itseäni paremmessa seurassa.
Kävin syömässä kuvassa näkyvässa kahvilassa joka ulkoa päin näytti ihan viihtyisältä paikalta mutta olikin aika pimeä ja kulunut murju. Ei toki mikään juottola. Viereiseen pöytääm, melkein syliin, tuli noin kolmikymmppinen pariskunta ja heillä meni tilatessa todella aikaa kun kysyivät kovin tarkasti hinnoista ja eri ruokalajeista. Sitten he halusivat tilata nan-eipää, tarjoilija yritti selittää että heillä ei ole mitään intialaista vaan ihan vaan itävaltalaista cuisinea. Ajattelin että tämä mössö mitä tarjoilette ei varmaan halua tunnustaa mitään kansallisuutta. Cuisine, hah! Minä olin jo tietysti tilannut wieninleikkeen ja juomaksi vichyä sekä vastapuristettua appelsiini tuoremehua. Kaikki aivan karmeita, jopa ketchuppi oli lautasen reunalla valmiina. Okay.
Naapurit päätyivät kanahampurilaisiin ja colaan. Tarjoilija kysyi pariskunnalta että mistä he ovat kotoisin ja sanoivat olevansa Saudista. Olen aina kuvitellut että saudit ovat varakasta porukkaa miltä tämä pariskunta ei vaikuttanut. Sitten alkoi todellinen rumba, colaan piti saada pillit, nainen valitti hampurilaisen lakista että se ei ollut tarpeeksi rapea. Sai kaksi uutta josta toinen kelpasi. Kännyköistä katseltiin kovaäänistä videonpätkää ja puhelin soi ilman että mies jaksoi katkaista puhelua ym. Hirveä sotku pöydässä. Kun maksoivat laskun niin nainen kysyi vielä erikseen mitä hänen limunsa maksoi? Sinä perheessä varmaan kumpikin maksaa omat juomansa. Centtiäkään eivät antaneet tippiä lähtiessään mutta se myrtsi tarjoilija toivotti kovasti tervetulleeksi uudelleen. Entäs minä sitten? HAHA, typeränä uunona annoin 10% extraa mutta kukaan ei kiitellyt eikä toivottaneet mitään muutakaan. Ihmeellinen paikka mutta antoihan se aiheen tähän kirjoitukseen.
Kävin syömässä kuvassa näkyvässa kahvilassa joka ulkoa päin näytti ihan viihtyisältä paikalta mutta olikin aika pimeä ja kulunut murju. Ei toki mikään juottola. Viereiseen pöytääm, melkein syliin, tuli noin kolmikymmppinen pariskunta ja heillä meni tilatessa todella aikaa kun kysyivät kovin tarkasti hinnoista ja eri ruokalajeista. Sitten he halusivat tilata nan-eipää, tarjoilija yritti selittää että heillä ei ole mitään intialaista vaan ihan vaan itävaltalaista cuisinea. Ajattelin että tämä mössö mitä tarjoilette ei varmaan halua tunnustaa mitään kansallisuutta. Cuisine, hah! Minä olin jo tietysti tilannut wieninleikkeen ja juomaksi vichyä sekä vastapuristettua appelsiini tuoremehua. Kaikki aivan karmeita, jopa ketchuppi oli lautasen reunalla valmiina. Okay.
Naapurit päätyivät kanahampurilaisiin ja colaan. Tarjoilija kysyi pariskunnalta että mistä he ovat kotoisin ja sanoivat olevansa Saudista. Olen aina kuvitellut että saudit ovat varakasta porukkaa miltä tämä pariskunta ei vaikuttanut. Sitten alkoi todellinen rumba, colaan piti saada pillit, nainen valitti hampurilaisen lakista että se ei ollut tarpeeksi rapea. Sai kaksi uutta josta toinen kelpasi. Kännyköistä katseltiin kovaäänistä videonpätkää ja puhelin soi ilman että mies jaksoi katkaista puhelua ym. Hirveä sotku pöydässä. Kun maksoivat laskun niin nainen kysyi vielä erikseen mitä hänen limunsa maksoi? Sinä perheessä varmaan kumpikin maksaa omat juomansa. Centtiäkään eivät antaneet tippiä lähtiessään mutta se myrtsi tarjoilija toivotti kovasti tervetulleeksi uudelleen. Entäs minä sitten? HAHA, typeränä uunona annoin 10% extraa mutta kukaan ei kiitellyt eikä toivottaneet mitään muutakaan. Ihmeellinen paikka mutta antoihan se aiheen tähän kirjoitukseen.
mp
VastaaPoistahyvä reissaamiskuvaus: suoraan asiaan.
Toista meikäläisen Krakova ja Auschwitz.
Olin missannut reissusi, hyi hitsi todella masentava paikka tuo viimeksi mainittu mutta varmaan kannatti käydä.
Poistamp
Poistaja ite Krakova jopa Prahaakin kiehtovampi!