Harva Meistä On Nautaa

Lumi joka oli kauniin valkoista ja pumpulimaista kuun alussa on nyt tiivistä, kovaa ja likaista. Pitäisikö muuttaa pohjoiseen jotta saisi kokea kunnon talven? Tiedä häntä. Talven pimeydessä on jotain syvää, ihan kuin pimeys olisi rajaton. Mutta siitä tunteesta on vaikea saada otetta kun lumi pysyy maassa vain muutamasta viikosta kuukauteen ja on törkyisen näköista .  Flash backeja tunnen kun kuuntelen nyt Knausgårdenin Taisteluni äänikirjana. Olen lukenut sviitin noin kymmenen (?) vuotta sitten mutta nyt kun mies rupesi kuuntelemaan sitä, niin kiinnostus heräsi jälleen. Ollaan menossa kolmannessa osassa, ja varsinkin tämä ja ensimmäinen osa vie takaisin 70-luvulle. Muistan kun töissä kerroin että kirja herättää todella paljon muistoja, työkaveri tykkäsi että silloinhan kirja on huono jossa ei pidä vallassaan vaan ajatus harhailee. En ole samaa mieltä. Päinvastoin kirja joka ei herätä mitään samaistumista tai ajatuksia on vain kertomus, joka soljuu ohi ja jota tuskin muistaa jälkeen...

Minkä takia jotkut kirjailijat onnistuvat kirjoittamaan tekstiä joka etenee vaivattomasti, ilman että sitä edes huomaa? Kun taas toiset tekstit, vaikka aihe olisi kuinka mielenkiintoinen, takeltelee ja vaatii uudestaan lukemista mennäkseen perille. Tarkoitan alan ammattilaisia jotka osaavat kieliopin ja omaavat laajan sanavaraston. Yksi tällainen sujuva ja lahjakas kirjailija on Alex Schulman. Muutama vuosi sitten olin kuullut hänestä mediajulkkiksena, ja saanut aika vastenmielisen kuvan. Sitten paloi Notre Dame ja kaikki kynnelle kykenevät itkivät täta mediassa. Schulman kirjoitti Instassa: "Vihdoinkin!". Siitä nousi hirveä myrsky, kauhistelu ja tavalliset tappouhat. Rupesin ajattelemaan että miehellä taitaa ainakin olla huumorintajua.  Sitten satuin kuuntelemaan Schulmanin ja Eklundin podcastia, ja varmistuin että eihän nämä tyypit aivan pöhköjä ole. Töissä taas puistelivat päätään ja sanoivat että olen taas noin vuosikymmenen muista jäljessä. No mitäs siitä, mukavia löytö...

Tuulahdus Italiasta tulee näiden kahden mandariinin kera, sain ne tuliasina tuttavalta. Tuttava kuulostaa kovin vieraalta joten sanotaan kaverin mieheltä. Tuttava ja kaveri on vähän niinkuin äestyksen ja kyntämisen välimuoto, vai? Tällä hetkellä monet muutkin asiat viittaavat Italiaan ja sieltä tietenkin viineihin. Tulikin taas sanottua joulunaikaan jotain mitä saa katua! Kehaisin että sehän on mainio ajatus kun veljeni sanoi pitävänsä tipattoman tammikuun. Me too! Jos tämä nyt ei ole ihan katastrofi niin ainakin jotain sinne päin. Mutta jos viiniä ei voi juoda niin siitä voi lukea. Lainasin kirjastosta Oz Clarken viiniatlaksen. Tosi mahtava opus, siitä löytyy tietoa kaikista viinituottajamaista ja maakunnista itse viinitiedon lisäksi. Sitä tässä nyt on sitten selattu vesikielellä jo moneen otteeseen ja varsinkin Italian kohdalta.  Tämän lisäksi toinen kirja joka vie Italiaan ja tarkemmin Rooman seutuville on Augustpalkinnon voittanut: "De polyglotta älskarna" av L...

Luin Niilo Aikion kirjan "Tanssi Paholaiselle" jonka veljeni osti viime kesänä kun pysähdyimme katselemaan Utsjoen kirkkotupia Mantojärven rannalla. Sain kirjan postissa jo elokuussa kommentin kera "aika erikoinen". Kertomus Magganista ja hänen pojastaan tarjoillaan aika suoraviivaisesti ilman hienostelua tai suurempia abstrakteja koukeroita. Karua köyhyyttä. Hyväksikäyttöä sekä huonoa kohtelua ja raakuutta niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan. Tässä kirjassa on sentään toivon kipinä paremmasta tulevaisuudesta ainakin ihmisille ja lehmälle (!) mikä puuttui kokonaan Aki Ollikaisen Nälkävuosi kirjasta. Puitteiden ansiosta Aikion kirja on "aika erikoinen" koska kuvaa Lapin elämää romaanin muodossa.  Aikion romaani olisi myös unelma opiskelijoille jotka etsivät esimerkkejä sosiaalisesta dominanssista, lukiessaan Sidaniuksen ja Pratton "social dominance theory".  Lukekaapa siitä Simon Mossin tiivistelmä https://www.sicotests.com/psyarticle.asp?id=23...

Monet aikovat omistautua kirjallisuudelle kun kompakti PIMEYS kattaa maan marraskuussa. En siis voi olla huonompi (=erillainen..) ja nyt on meneillään Tom Reganin kirja "Empty Cages" vaikkakin oisessa kieliversiossa. Kirja ole mikään uutus mutta jostain syystä en ole sitä vielä tähän mennessä lukenut. To be continued. Tom Regan: Tomma burar Lisään Wikipedia linkin kirjailijasta jos hän ei ole ennestään tuttu: Tom Regan .