Lumi joka oli kauniin valkoista ja pumpulimaista kuun alussa on nyt tiivistä, kovaa ja likaista. Pitäisikö muuttaa pohjoiseen jotta saisi kokea kunnon talven? Tiedä häntä.
Talven pimeydessä on jotain syvää, ihan kuin pimeys olisi rajaton. Mutta siitä tunteesta on vaikea saada otetta kun lumi pysyy maassa vain muutamasta viikosta kuukauteen ja on törkyisen näköista .
Flash backeja tunnen kun kuuntelen nyt Knausgårdenin Taisteluni äänikirjana. Olen lukenut sviitin noin kymmenen (?) vuotta sitten mutta nyt kun mies rupesi kuuntelemaan sitä, niin kiinnostus heräsi jälleen. Ollaan menossa kolmannessa osassa, ja varsinkin tämä ja ensimmäinen osa vie takaisin 70-luvulle. Muistan kun töissä kerroin että kirja herättää todella paljon muistoja, työkaveri tykkäsi että silloinhan kirja on huono jossa ei pidä vallassaan vaan ajatus harhailee. En ole samaa mieltä. Päinvastoin kirja joka ei herätä mitään samaistumista tai ajatuksia on vain kertomus, joka soljuu ohi ja jota tuskin muistaa jälkeenpäin. Kuten tyhjänpäiväiset dekkarit.
Viini osasto: Summamutikassa ostetut viinit harvoin osuvat napppiin mutta tämä kuvassa oleva oli tosi hyvä tuttavuus. Viileän neutraali pinot grigio Venetsian alueelta Pohjois-Italiasta. Tämä sopii miedon ja ehkä vähän rasvaisemman eineksen kera, kuten leivän missä on majoneesia ja vaikka katkarapuja lisukkeena. Tai falaffelin kanssa. Plusssaa että Pietra Di Pinot Grigio on luomuviini. Obs! Ei sovi hevosille!
Kommentit
Lähetä kommentti