Harva Meistä On Nautaa

Nyt voi vaan istuskella ulkona ja kuunnella luonnon ääniä, todella mahtavaa (mikä klichee..) mutta täyttä totta! Kotiin tullessa nokkavarpunen oli pihassa, todella hieno metallinkiiltävä uros. Varmaan hyvät geenit tarjolla. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa jopa palokärki kävi visiitillä ja useana iltana käki on kukkunut. Käpytikoilla pyyhkii todella hyvin ja ainakin kolme nuorukaista pyörii täällä nurkissa ja ahdistelee kovaäänisesti vanhempiaan jotka vaikuttavat kyllästyneiltä koko hommaan.   Pöntöissä on kova sipinä ja kirjosieppojen lisäksi myös useampi sinitiainen on onnistunut saamaan poikaset elinkelpoisiksi huonosta säästä huolimatta. Ikävä kylla, myös harakka on huomannut että jälkikasvua on tulossa ja istuu männynlatvassa meilkein joka aamu kyttäämässä ns. low hanging fruits. Ajan ne pois joka aamu mutta eivät ole enää niin helposti säikyteltäviä, pahukset.  Vaikka kello on jo puolikahdeksan laulaa kiuru täyttä häkää ja jopa lehtokerttu juttelee tavallisee...

Kävely Villa Elfvikistä Otaniemen rantaan ja pistäytyminen Maarin tornissa tarjoaa monenlaista viserrystä, viheltelyä ja jopa puolinaista pörhistelyä. Ruokokerttusia oli tiheässä, satakieli sopi sekaan ja myös meille harvinaisempi punavarpunen vihelteli molempina aamuina. Tuntuu olevan vakituinen kesävieras Laajalahden rannassa. Tornissa oli kasa ukkoja jotka tietenkin joutuivat pakolliseen keskusteluun montako lajia ovat nähneet. Varmasti tietävät tarkalleen lukumäärät jo entuudestaan mutta se kuuluu joillakin pakollisiin kuvioihin että keskustelu elvytetään kun tuntematon pärstä kipuaa torniin. Hieman huvittavaa, mutta mikäs siinä. Vesipääskyä en päässyt näkemään mutta sitäkin palleroisempia Kanadanhanhen poikasia. En ruvennut keskustelemaan kyseisten untuvikkojen kunnosta.  Muistan aina kun menimme katsomaan ruusukottaraista joka oli eksynyt lähistölle. Olin viikon verran jäljessä alkuryysiksestä kun olin ollut matkalla  -ja nyt vain sitkeimm...

Nyt on luonnossa kiire huippukylmän kevään jälkeen.

Tämän pidemmälle ei ole puutarhasesonki vielä edennyt täälläpäin ja mökkiläisten saapumista odotellaan jännityksellä. Sekä käenpiika, leppälintu että harmaasieppo ovat saaneet dedikeerattuja uusia asumuksia. Epäilen että harmaasieppo ei ehkä ymmmärrä että uusi pönttö on designattu juuri hänelle. Ehkä seinällä roikkuvan haravan päälle rakennettu hutero pesä antaa enemmän jännitystä elämään.  Fasaanipariskunta, vai onko jopa haaremi, on havainnut että tonttimme on oiva residenssi, koirista ja meistä huolimatta. Joka aamu kukko aloittaa karjumisen heti kun tulee valoisaa. Yleensä noin viiden kieppeissä. En arvosta tätä erityisemmin mutta minkäs teet.

Loppuvuoden ilmaislounas on katettu ja vierailijoita käy koko vuorokauden valoisen ajan. Varsinkin talitiasia on runsaasti, ilmeisesti hyvä vuosi suvunjatkumiselle. Kuulin hiljattain että jos talitiaisella ei riitä ruoka niin se rupeaa kirjaimellisesti nokkimaan ja syömään pienempiä lajitovereitaan kuten hippiäisiä (voi ei, ei hippiäisiä!!) ja muita tiaisia! Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin tämä ei pitäisi tulla suurempana yllätyksenä. Harvoin tapaa niin anarkistisia lintuja kun talitiaiset. Kuka hakkaa rikki tyynyt ulkona? Talitiainen. Kuka vie kitit ikkunasta tai mitä ne nyt ovat, talitiainen. Kuka kurkkii ikkunasta, talitiainen, jne. Ei muu auta kuin pitää pöytä koreana aamusta iltaan näille lintuyhteisön hirmuille jotta pienemmät toverit, kuten puukiipijä ja punarinta, eivät päätä päiviään talitiasen ruokavaliona. Energinen anarkisti

En tiedä mistä mustaheisi (?) (fläder) tulla tupsahti kuusen kaveriksi mutta se kasvoi vuodessa monen metrin korkuiseksi. Hyvä siitä on iloa/hyötyä jollekin kuten ilmeisesti tälle mustarastaalle. Loppuviikko on analysoitu ja vatvottu, uutta Nobelistia eli Dylania ja kärähtänyttä Johaugia, monelta kantilta -ja olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa jos asianomaisten dramaturgiat olisi vaihtuneet. Nyt aika tyypilliset reaktiot odotetun kaavan mukaisesti, agitoitunut itkijä resp passiivinen murjottaja. Kumpakaan ei tällä erää voi syyttää tyhjännaurajaksi.

Ollaan seurailtu sporaadisesti suurperheistä laulujoutsenpariskuntaa kesän aikana pienellä lammella. Joskus kesäkuussa havaittiin että pariskunta oli saanut aikaiseksi viisi poikasta! Mikä katras. Kesä joutui ja heinäkuun alussa olivat varttuneet hyvää vauhtia mutta yhdellä käynillä ei löydetty kuin yksi aikuinen joutsen viiden untuvikon kanssa. Sanomattakin tuli synkkä tunnelma että nyt sitten ei loputkaan selviydy elossa. Seuraavalla kerralla oli helpotus suuri kun koko perhe oli kasassa ja lähdettiin kesälomareissulle hyvälla mielellä. Loman jälkeen taas tsekattiin että perhe oli koossa. Ei vaan koossa vaan olivat myös kasvaneet isoiksi ja elinkelpoisiksi palleroiksi. Tänään kun käytiin lammella niin ei nähty kuin yksi 1K lintu, se katseli meitä pitkän tovin ennekuin tallusteli maalle ja nousi sieltä siivilleen. Vaikutti hyväkuntoiselta joten toivotaan että muut perheen jäsenet olivat lähistölla.