Harva Meistä On Nautaa

Tuskin uskon todeksi mutta vihdoin pääsin käymään ja jopa yöpymään siellä kuuluisalla Sevettijärvellä! Toki oli harmin paikka että paikallinen legendaarinen Sevetin baari oli jo lakkautettu ennen kuin sitä pääsi kokemaan. Pitää tyytyä toisten tarinoihin entisestä kulttipaikasta. Suurena plussana ja korvikkeena pidän hyvin keitettyä puuroa jota oli tarjolla Peuralammella ja arvokkasti vedenpintaa halkovia kuikkia. P.S Kyllähän tämä reissu oli niin mielenkiintoinen että voisi jopa tehdä sen uusiksi. 

Ajattelin että tässä illan puolessa voidaan jo rauhoittua ja laittaa illallista mutta tämä vappu menee ilmeisesti puutöiden parissa -pihassa on ollut kärry täynnä pöllejä ja niitä on sitten raahattu pitkin iltapäivää. Teimme toki vähän hyötyäkin aikaisemmin kun virittelimme parit linnunpöntöt lähimetsään. Nyt passaa tiitan että käenpiian asustella uudessa pörtissä. Käenpiika on huudellut lähistölla jo monena aamuna. Saa nähda jos tehdän veljen kanssa treffit pohjoiseen, on kuulemma menossa vaeltamaan Nikkaluoktaan ja me kun olemme kovasti suunnitelemassä reissua pohjoiseen Suomen puolelle! En oikein uskalla edes sanoa ääneen mutta jossain vaiheessa pitäisi kyllä käydä näkemässä Sevettijärvi! Testasin kalaviinin Chardonnay Dimension Etelä-Afrikasta.  Ihan OK budjettiviini, vaikka dimensioita ei hevin löytynyt.

Olen päättänyt että vähintään kerran vuodessa luen romaanin suomen kielellä. Joskus sitä tapahtuu usemminkin mutta vähintään kerran. Viime kesän jälkeen aloitin lukemaan Katja Ketun kirjoittaman "Kätilo" jota suositeltiin kirjakaupassa. Alku oli todella sitkeää, en tahtonut päästä tarinaan sisälle millään. Sitten joulun maissa otin uuden otteen kirjasta ja tarina tuntui aivan erilaiselta ja kiinnostavalta. Varsinkin kun näin kirjailijan kuvan netissä ajattelin heti että tälta se päähenkilö näyttää. Tämä tarina pitää melkein lukea kahteen kertaan jotta omaksuu mitä alkusivun rivit tarkoittavat. Tarina ei tietysti ole historiallisesti dokumentoitu mutta puhuttelee siitä huolimatta, ehkä tyypillistä minulle että sotakoira Hilman kohtalo tuntui extra pahalta. Täta kirjaa lukiessa tuli myös mieleen kun yksi mieshenkilö tuli puhuttelemaan minua ja tätiäni vanhusten talon edustalla viime kesänä ja kysyi että olemmeko Sevettijärvelta. Veljeni joka oli ollut siellä Lapinvaelluksellaan...