Harva Meistä On Nautaa

Lumi joka oli kauniin valkoista ja pumpulimaista kuun alussa on nyt tiivistä, kovaa ja likaista. Pitäisikö muuttaa pohjoiseen jotta saisi kokea kunnon talven? Tiedä häntä. Talven pimeydessä on jotain syvää, ihan kuin pimeys olisi rajaton. Mutta siitä tunteesta on vaikea saada otetta kun lumi pysyy maassa vain muutamasta viikosta kuukauteen ja on törkyisen näköista .  Flash backeja tunnen kun kuuntelen nyt Knausgårdenin Taisteluni äänikirjana. Olen lukenut sviitin noin kymmenen (?) vuotta sitten mutta nyt kun mies rupesi kuuntelemaan sitä, niin kiinnostus heräsi jälleen. Ollaan menossa kolmannessa osassa, ja varsinkin tämä ja ensimmäinen osa vie takaisin 70-luvulle. Muistan kun töissä kerroin että kirja herättää todella paljon muistoja, työkaveri tykkäsi että silloinhan kirja on huono jossa ei pidä vallassaan vaan ajatus harhailee. En ole samaa mieltä. Päinvastoin kirja joka ei herätä mitään samaistumista tai ajatuksia on vain kertomus, joka soljuu ohi ja jota tuskin muistaa jälkeen...

Tosi hienoa että koronarokotetta tulee huimat määrät pohjoismaihin, iloitkaamme! Mistä sitten johtuu että näin yksinkertaista toimenpidettä ei olla organisoitu hyvissä ajoin on mysteeri. Koko syksy on ollut aikaa pohtia ja junailla miten homma hoidetaan. Nyt kun rokotustahti on yhtä sitkeää kun postinkulku niin vedotaan kylmäkuljetus ketjuun, osaamattomuudesta vetää rokote ruiskuun, tai jostain muusta epäoleellisesta seikasta. Herää jopa kaikkein alistuvimmalle kansalaiselle kysymys mitä hölmöilyä tämä on? Ei ole kysymys sikiön geeniterapiasta tai aivokirurgiasta sotaoloissa. Ikävä kyllä kaikki otsikot mediassa on kohdistettu törttöilelylle Capitoleumilla i USAssa. Oli muuten huippuälykkään näköisiä tyyppejä jotka juoksivat ympäriinsä eläintentaljoissa! Nyt on aika kohdistaa huomio rokotustahtiin joka edesauttavat pandemian hillinnässä ja paluusta normaalin elämään. Viinivinkki tammikuulle: P.S Kuva voi myös tiedottaa hienovaraisesti että meillä on varaa päärynöihin. Mitäs pidätte täst...

Treenireppukin oli jo työhuoneen nurkassa pakattuna mutta jäi sinne odottelemaan seuraavaa kertaa kun päätimmekin työkaverin kanssa mennä vanhaan kunnon paikkaan, vaihteeksi. Lasissa Chaplistaa, ikävä kyllä en kysynyt koskaan mitä "sorttia", oli tosi kipristelevää ja raikasta. Ei mitään viidenpennin Chaplista joka on melkein pilannut brändin maineen. Hyvä viini on todella makuelämys joka kohottaa elämänlaatua. Niin se vain on. Kuten crosstrainer mutta kaikessa pitää olla kohtuus.

Trumppi yllätti ja Cohen checkasi ulos. Kun kuuntelee Cohenin viimeistä levytystä "You want it darker", joka ilmestyi viime kuun vaihteessa voisi kyynisellä tuulella käydä mielessä että sopivasti ajoitettu lanseeraus. Itse olen tehnyt tuttavuutta la Bestian kanssa, aika intensiivinen kokemus, en ole aivan varma mitä pidän tästä. Vai olenko vain epävarma mitä mieltä pitäisi olla, kun en ole lukenut expertin arvostelua? La Bestia tuntuu siltä kun konvehtirasian ensimmäiset karkit, alussa hyvää mutta loppu on tunnettu.  Pukor och trumpeter "Governo" viittaa vanhaan tapaan jolla kyseinen viini tehdään Toscanassa. Eli siis ensimmäisen käymisen jälkeen lisätään toista rypälelajiketta, jossa on korkea sokeripitoisuus ja annetaan viinin käydä uudelleen.  En voi olla mainitsematta toista tuttavuutta josta pidän kovasti. Bordeauxviini Chateau Quinsac, voimakas arominen ja aivan erityyppinen kuin kukkapuketti villisikaviini. Tämä ranskatar on iäkkäämpi ja hillitympi. ...

Ajattelin että tässä illan puolessa voidaan jo rauhoittua ja laittaa illallista mutta tämä vappu menee ilmeisesti puutöiden parissa -pihassa on ollut kärry täynnä pöllejä ja niitä on sitten raahattu pitkin iltapäivää. Teimme toki vähän hyötyäkin aikaisemmin kun virittelimme parit linnunpöntöt lähimetsään. Nyt passaa tiitan että käenpiian asustella uudessa pörtissä. Käenpiika on huudellut lähistölla jo monena aamuna. Saa nähda jos tehdän veljen kanssa treffit pohjoiseen, on kuulemma menossa vaeltamaan Nikkaluoktaan ja me kun olemme kovasti suunnitelemassä reissua pohjoiseen Suomen puolelle! En oikein uskalla edes sanoa ääneen mutta jossain vaiheessa pitäisi kyllä käydä näkemässä Sevettijärvi! Testasin kalaviinin Chardonnay Dimension Etelä-Afrikasta.  Ihan OK budjettiviini, vaikka dimensioita ei hevin löytynyt.

Pitäisi kuulemma keskittyä blogissa yhteen aiheeseen mutta en malta, täysin vierasta minulle. Tämän illan viini on Veronan kupeesta eli Valpolicella Ripasso. On hieman heppasta eli niinkun laihialaiset olisivat olleet viinimaakareina ja käytänneet vain rypäleitten kuoret… Eli siis niinsanotusti ei järin paljon potkua. Plussan puolelle että tuttavuus on täysin kinkku-vapaa. Illan toivelevy: Hozier – Angel Of Small Death & The Codeine Scene

Mielestäni Thomas Stenström on tehnyt tämän vuoden vaikuttavimman levyn; "Slå mig hårt i ansiktet" (löytyy Spotifysta). Itselleni tuli heti mieleen että se käsittelee ihmistä joka on ottanut yliotteen väkivaltaisessa suhteesssa ja paiskoo vasten kasvoja pahoinpitelijälle että tee mitä tykkäät mutta et koskaan tule voittamaan hyypiö! Tulkinta oli aivan ilmiselvä vaikka en ole koskaan elänyt väkivaltaisessa suhteessa. Minkä takia rupesin nyt kirjoittamaan tästä? Juu, katsoin eilen Idolia (sic!) jossa tyttö lauloi kyseisen levyn ja kertoi jälkeenpäin että levy hänelle merkitsee hurjasti rakastuneesta tunteesta! Mikä erilainen näkemys! No onhan meillä hurja ikäero mutta kuitenkin. Aika fantastista että sama teksti merkitsee niin totaalisesti eri asioita riippuen minkä filtterin kautta se on siivilöity! Seuraava tulkinta meni aivan nappiin, me kumpikin (siis mannen ja minä)  tykkäsimme kovasti tästä viinistä, ja bonus maun lisäksi, on että viini on ekologisesta tuotannosta! 8 v...

Elokuu on kesäkuukausi joka voi tarjoilla paljon yllätyksiä, tai pysytellä tradiitioissa. Gerberat ovat vakiokamaa koska satuin yhden kerran kehaisemaan että kylläpä gerberat on mukavia kukkasia. Mieheni varmaan helpottui tiedosta jotta nyt hänen ei tarvitse ihmetellä mitä ostaa kukkakaupasta, gerbera toimii aina juhlasta riippumatta..... No, en voi valittaa, veljeni satsaa tyystin kodinkoneisiin vaimonsa merkkipäivinä. Nope, tämä blogi ei ole 50-luvulta. No niin ja asiaan eli viiniin. Olemme nyt ajautuneet jonkinlaiseen Riesling kierteeseen koska kaikki viinikokeilut tuppaavat ajautumaan Alsaceen puolelle. Jotkut ovat olleet aika karmeita mutta tämä Jean Bischer Riesling 2013 ei ole hullumpi tuttavuus. Ei mikään huippu elegantti mutta mukiinmenevä (huono vertaus?). Ei liikaa ytelä vaan sopivan raikas elokuun ja katkarapujen kyytipojaksi, tai aivan sellaisenaan. Entäs se yllätys sitten, se on varmaan että mitenkä tämäkin kesä meni niin pirun nopeasti?

Mukava uusi tuttavuus tämä Riesling Grand Cru Wolfberger, Alsacesta. Ei mitään sini-nunnaista sokerilitkua vaan pehmeä ja raikas viini. Ikävä kyllä vaikuttaa olevan myynnissä vain laivalla eikä paikallisessa pitkäripaisessa. Suosittelen! P.S Mies sanoo että tämä on jopa parempaa kuin nimikkoviinini, Tyranni. Onpa hauska. Susivuorelta

Carl-Janin suosittelema valkoviini Chateu Bonnet on aika pehmo, kaipaisin hiukan enemmän kirpeyttä mutta meneehän tämä ennenkuin selkäänsa ottaa. Nyt on sitten pääkaupunki reissu takanapäin ja ollaan taas takaisin savupirtissä.