Öland on aina antoisa oli vuodenaika mikä tahansa.
Kaapelitehtaalla on käynnin arvoinen näyttely, varsinkin Animalian ja Oikeutta eläimille nurkkaus. Tulee oikein fyysisesti paha olo kun katsoo kuvia suomalaisista sikaloista, vaikka ei mitään uutta. Ainoa asia mitä en allekirjoita infosta on että länsimaissa eläintä ei nähdä yksilöna. Tämä näkemys ei koske vain länsimaita van on maailmanlaajuinen näkökanta. Voisi sanoa, eläin nähdään vielä vähemmän yksilöna ns ei-länsimaissa. Pohjolassa suljetaan järki ja tunteet eritoteen ns tuotantoeläinten kohdalta kun taas länsisfäärin ulkopuolella eläinten hyvinvointi ei ole edes kartalla. Meidän on kuitenkin turha takoa itseämme rintaan ja riemuita korkeasta moraalista ja eläinsuojelulaieista jotka takaavat eläimille hyvät olot. Itseasiassa sekä Suomen ja Ruotsin eläinsuojelulait ovat vanhentuneita ja hampaattomia. Eikä ole yhtään sanottua että ollaan automaattisesti menossa parempaan päin kun lakeja tullaan uudistamaan... Varsinkin kepulaiset ovat kovasti haavittamassa maanviljeliöide...
mp
VastaaPoistatuosta avaruudesta tulee kumpuileva Islannin maiseman aukeus mieleen vaellusmatkalla Laxnessin talolle, se raikkaus - sieraimille. (onpa ruma sana tuo sierain! - katosi koko virkkeen sisältö sen myötä :()
Luepa pienimuotoinen Halldórin Pitäjänkertomus.
Laxness on tuttu kirjailija vuosien takaa romaanista Islands Klocka jonka luimme lukiossa. En kyllä muista siitä paljon mitään muuta kuin että pidin siitä. Kuulin vasta myöhemmin Laxnesin kommunisti vurmista. 1994 pääsin sitten konferenssiin Islantiin ja sitä maata on hankala lyöda luonnon mahtavuudessa ja ihmisten mukavuudessa. Ratsastettiin useaan otteeseen päiväreisuille vaikka hevosten hoito oli vähän laitapuoleista niillä firmoilla jotka vuokrasivat turisteille hevosia.
VastaaPoistaToinen suuri plussa Islannille on että tajusivat ennen muita yhdistää kaksi hyvää nimittäin suklaan ja lakritsin! Djupur! Sitä on sitten vuosien varrella Islantilaiset kolleegat tuoneet tuliaisina! Islanti jyrää!