Apinamies ja asenteet

Hesarin yleisonostosta: Epäilen vahvasti, että naispuolista sairaanhoitajaa kohdeltaisiin samalla tavoin kuin minua miehenä. Koen, että minuun suhtaudutaan usein kuin vaikkapa jongleeraavaan apinaan: ”Kato mitä toi apina osaa!” Tai lapseen, joka oppii puhumaan: ”Aaaww!” On suloista ja hämmästyttävää, kun joku osaakin jotain poikkeuksellista.

Hesarissa nimimerkillä kirjottanut Focker tuntee olevansa kummajainen muiden silmissä toimiessaan miehenä hoitajana mielisairaalassa. Ei ole se asia askarrattanut koskaan, luulin että monet hoitajat mielisairaaloissa (onko sana vielä käytössa?) ovat miehiä. No nyt tiedän ja otan opikseni.

Se mikä osui silmään jutussa oli että hän kirjoittaa jongleeravasta apinasta ja miten siihen suhtauduttaisiin jos osuisi kohdalle. Siihenkin tarvitaan suuri asennemuutos. Itse en todellakaan ajattelisi että "kato mitä apina osaa" vaan ajattelisin että "kuka mother-f... on alistanut apinan moiseen hommaan?".