Harva Meistä On Nautaa

Hesarin yleisonostosta:  Epäilen vahvasti, että naispuolista sairaanhoitajaa kohdeltaisiin samalla tavoin kuin minua miehenä. Koen, että minuun suhtaudutaan usein kuin vaikkapa  jongleeraavaan apinaan : ”Kato mitä toi apina osaa!” Tai lapseen, joka oppii puhumaan: ”Aaaww!” On suloista ja hämmästyttävää, kun joku osaakin jotain poikkeuksellista. Hesarissa nimimerkillä kirjottanut Focker tuntee olevansa kummajainen muiden silmissä toimiessaan miehenä hoitajana mielisairaalassa. Ei ole se asia askarrattanut koskaan, luulin että monet hoitajat mielisairaaloissa (onko sana vielä käytössa?) ovat miehiä. No nyt tiedän ja otan opikseni. Se mikä osui silmään jutussa oli että hän kirjoittaa jongleeravasta apinasta ja miten siihen suhtauduttaisiin jos osuisi kohdalle. Siihenkin tarvitaan suuri asennemuutos. Itse en todellakaan ajattelisi että "kato mitä apina osaa" vaan ajattelisin että "kuka mother-f... on alistanut apinan moiseen hommaan?".

On jäänyt askarruttamaan käynti Lemmenjoen kullankaivauksesta kertovassa museossa. Luulin ensin että se on täysi räkälä koska ympäristössä oli kaljankittaajia kello kymmenen aamulla mutta luulo oli väärä. Museossa oli tarjolla mielenkiintoista historiaa ja nykypäivää kullanhuuhdonnasta Lemmenjoen ympäristössä. Löytyi myös dokumenttia henkilöistä jotka olivat omistautuneet kullanhuuhdonnalle tai kullankaivulle syystä tai toisesta. Tietoa oli myös kullanhuuhdonnan tekniikasta. Tapasimme museossa oppaan joka oli oikea enstusiasti ja mukaantempaavasti kertoi mitä ympäristössa tapahtuu nykypäivänä sekä historiasta. Kriittisenä sieluna jäi kuitenkin hieman askarruttamaan hänen henkeen ja vereen puoltama konekaivu. En tiedä onko Lemmenjoella koskaan ollut tosi romanttista, edes Petronellan aikoihin, mutta konekaivu ei ainakaan ole sitä. Konekaivu tarkoittaa että Lemmenjoen kansallispuistossa käännetään maata hehtaari hehtaarin jälkeen kullan perässä kaivureilla. Luonnonpuistossa?? Mitä?? Ei ...