Tenon lohet ja nimenomaan niiden väheneminen on kiehuttanut monia viimeaikoina -ja juttu sai uutta vauhtia kun Norja ja Suomi vihdoin ja
viimein päätyivät yhteiseen sopimukseen lohikantojen elvyttämisestä.
Näin maallikkona luulisin että etenkin verkkokalastus on
tehokkaampaa kuin joessa seisoskelevat perhoilijat (=äijät), olivat sitten
kotoisin mistä maankolkasta hyvänsa. Saamelaiset, tai ainakin jokunen heidän
puhemiehistään, ovat taas näreissään kun heidän perinteinen verkkokalastuksensa tai lipolla keräämien on joutunut lupin alle. On kuulemma jopa vedottu
peruslainvastaiseksi rajoittaa näitä ikivanhoja kalastustyylejä. No jos kala
katoaa niin mitä hemmettiä niillä perinteillä on arvoa muualla kuin
museossa?
Toisaalta, valittivat että turismi kärsii ja paikalliset
yritykset menevät nurin jos kalastajille ei löydy saalista. Yksi virkkoi että mikä on tärkeämpää; kalan
oikeudet vai elinkeinojaan harjoittavien oikeudet?
Aika
kiemurainen logiikka ja sama pätee kuin edellä, eli jos kalaa ei tule niin kuka ajaa satoja kilometrejä piiskaamaan tyhjää jokea -oli sitten Teno
tai muu.
Kommentit
Lähetä kommentti