Siirry pääsisältöön

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Pitkästa aikaa kotona viikonloppuna ja sattuikin näin hyvä säkä ilman kanssa! Töissa on sitten ollutkin sitä rasittavampaa. Ei muuten, mutta yksi periferi tyyppi on taas kerran hassahtanut omaan kuvitelma maailmaansa. Kyse eli ole eriävistä mielipiteistä vaan uusista ulottuvuuksista. Tämä henkilö on tietysti yksineläjä, ovat poikkeuksetta vaikeita. OK, hieman yleistystä mutta niitä ei ainakaan vielä lueta kansanryhmäksi joten uskallan kirjoittaa tälläisen yleistyksen. No, joka tapauksessa kyseinen henkilö on aina silloin tällöin ärsyyntynyt eri henkilöihin ryhmässämme,  syyt vaihtelevat. Myös fyysinen työympäristö on kritiikin kohteena; liian vähän tilaa, huono valo, liian kuuma/kylmä, liian matala kirjoituspöytä, huono tuoli ym ym. Lista on loputon. Kyseinen henkilö ei itseasiassa edes kuulu ryhmäämme vaan olen hyvästä hyvyydestä antanut hänen istua tiloissamme koska ei tullut toimeen vanhassa paikassaan. Mikä kardinaalivirhe!
Nyt hän sitten valittaa että sorran hänta vaikka tuskin koskaan olemme edes tekemisissä, emme koskaan työasioissa ja hyvin harvoin edes fyysisesti samoissa yleisissä tiloissa! Syksyn aikana hän on narisissut alaisistani ja olen yrittänyt olla ymmärtäväinen mutta lopultua pyysin hänen kääntymään oman esimiehensä puoleen. No se johti tietysti siihen että hän nyt kohdistaa paranoidiset kuvitelmansa minua kohtaan! Ensimmäisen kerran kun tajusin että tällä tyypillä on jotain ulottuvuuksia mitkä meiltä muilta puuttuu oli kun hän kysyi jos saa siirtää kirjoituspöytää työhuoneessaan. Sanoin että mikä ettei, asiahan ei kuulu minulle pätkääkään mitenkä hän huoneensa kalustaa. En ehkä vastannut aivan näin suoraan mutta message oli sama. Silloin sain kuulla että syy uuteen järjestykseen oli että hänta stressaantuu katsellessaan minua päivätpitkät. ?? Katsella minua? Joo, hän kuulemma näkee minut betoniseinän läpi  ja se tuntui hänestä erittäin painostavalta. Hmm,...minulla tuntuu olevan tosi voimakas karisma.Tämä episodi tapahtui noin runsas vuosi sitten ja sen jälkeen on ollut rauhallista pitkään kunnes tämä sekoilu taas alkoi tänä syksynä. Tälläiset henkilöt jotka yksinäisyydessään pohtivat kaikenlaisia vääryyksiä, todelllisia tai kuviteltuja, ovat tosi hankalia työympäristössä koska he eivät koskaan tule olemaan tyytyväisiä ympäristöönsä. Kun kaikki (?) tekniset asiat on korjattu ja ergonomit käytetty paikalla niin lopulta tyytymättömyys kohdistuu ympäristössä oleviin ihmisiin. Valitukset eivät lopu koskaan. Nämä henkilöt ovat kuin korttipakan mustiapekkoja jotka valssaavat ympäri isoissa organisaatioisssa ja joista työnantajan on vaikea päästä eroon. 

Imagine Dragons – Radioactive

Kärleksört

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lehtimiehen kikka vai tontut liikkeellä?

Joskus tulee mieleen että usuttavatko lehtimiehet  tekemään haastatelluista itsestään tyhmempiä mitä ovat? Seuraava hymyilyttää, n ainen  itkuisen lapsen kanssa, jolta joulu on täysin pilalla  kun ei pääse Englannista "mummin" luo Suomeen. Hän on jopa kuumeisesti yrittänyt löytää uutta lentoreittiä Suomeen.    – Kyllä joulu on pilalla. Yritin eilen kuumeisesti selvittää koko päivän, pääsisinkö muuta kautta lentämään. Lapsi oli tosi itkuinen, kun ei päässytkään mummille. Meillä ei ole luntakaan, ja Kouvolaan sitä oli sopivasti satanut, X  kuvailee tunnelmia Ylelle. Samalla linjalla: Tanskalaiset joilla on kesämökki Ruotsin puolella ovat niin huolissaan mönkään menevästa joulunvietosta että yhdistys Danske Torppare (Tanskalaiset torpparit) ovat lähettäneet vetoomuksen Ruotsin ulkoministeri Ann Lindelle tehdä poikkeus heidän kohdalla. Ymmärtävät vakavan koronatilanteen mutta.....  En usko että poikkeuksia tehdään torpparien kohdalla, vaikka rupeaisi...

Antaa palaa

Kyllä on ihailtavaa kun käyttää junaa eikä lennä kotimaan matkoilla ja CO2 kompensoi kun syö ravintolassa. Mutta kysyn; minkä h-vetin takia pitää sitten kärtsätä sitä puolimätää lehtikasaa koko päivä niin että koko tienoo on kitkerän savun peitossa? Millä sen kompensoit? 

Kaapelitehtaalla

Kaapelitehtaalla on käynnin arvoinen näyttely, varsinkin Animalian ja Oikeutta eläimille nurkkaus. Tulee oikein fyysisesti paha olo kun katsoo kuvia suomalaisista sikaloista, vaikka ei mitään uutta. Ainoa asia mitä en allekirjoita infosta on että länsimaissa eläintä ei nähdä yksilöna. Tämä näkemys ei koske vain länsimaita van on maailmanlaajuinen näkökanta. Voisi sanoa, eläin nähdään vielä vähemmän yksilöna ns ei-länsimaissa. Pohjolassa suljetaan järki ja tunteet eritoteen ns tuotantoeläinten kohdalta kun taas länsisfäärin ulkopuolella eläinten hyvinvointi ei ole edes kartalla.  Meidän on kuitenkin turha takoa itseämme rintaan ja riemuita korkeasta moraalista ja eläinsuojelulaieista jotka takaavat eläimille hyvät olot. Itseasiassa sekä Suomen ja Ruotsin eläinsuojelulait ovat vanhentuneita ja hampaattomia. Eikä ole yhtään sanottua että ollaan automaattisesti menossa parempaan päin kun lakeja tullaan uudistamaan... Varsinkin kepulaiset ovat kovasti haavittamassa maanviljeliöide...