Harva Meistä On Nautaa

Lemmikkien eli siis perheenjäsenten hautaustoimissa on omat niksinsä. Onhan selvää että ihmisomaisia ei jätetä sairaalaan ja tuumata että kai te destruoitte ruumiin, kiitos. Niin miksikö sitten eläinomaisten kanssa? Monella on kotieläimiä joten asia saattaa olla edessä, jos ei jo ole kokemusta? Täällä meidän kulmilla on krematoorio jossa tehdään erillispolttoja, mikä tarkoittaa että eläin poltetaan yksin, ja tuhkan saa takaisin uurnassa -jos kyseessä on kissa tai koira.       Kun poltin hevoseni soitin krematorioon ja halusin varmistaa että koko hevonen poltetaan, emmin että mistä he tietävät että kyseessä on juuri minun hevoseni. -Juu, sehän on se iso punainen. Tieto rauhoitti. Sitten soittivat ja sanoivat että kai tiedät että tuhkaa tulee aika paljon niin isosta hevosta, eli iso ämpärillinen. Hyvä tietää.       Olen todella tyytyväinen palveluun, ei mitään falskia surkuttelua mutta täysi toteutus siitä mitä halusin. Sama koiran ja kissan kanssa,...

Kun kuuluu siihen sukupolven että vanhempien mielestä vakituinen nukkumaanmenoaika oli ensimmäinen etappi terveelle elämänpolulle, arvostin todella että jouluaattona sai valvoa niin myöhään kuin halusi. Ja tietysti ne karkit...Liekö tästa johtuen nautin jouluaattona jonkinlaisesta vapauden tunteesta että saan tehdä ihan mitä itse haluan. Musiikki on ehdoton osa joulusta, juuri nyt olen jumiutunut Boo Boo Davisin tuotantoon, erikoisten albumiin "What kind of shit is this?". Yksi suosikkiura levyltä on "Somebody's fool". Tai "If you ain't never had the blues". Mitenkä olen selvinnyt ilman Davisia? Käsittämätöntä. Jouluiloa!  P.S Olen ensimmäisenä jonossa lukemaan mieheni joululahjakirjan. 

Tuli jostain kumman syystä mieleen kaukaisia valintoja, lieneekö Pariisin iskuilla osuutta asiaan, mistäs sitä tietää. Meillä kahdella kaverilla oli omat suosikkinsa, K oli intohimoinen Danny fani kun minä taas diggasin Rauli Badding Somerjokea. K:lla oli stereot tai ainakin veljellään ja minulla kasettimankka, joka pyöri nonstoppina kun olin kotona. Nyt kun kuuntelin muutamia Dannyn ja Baddingin levyjä niin olen todella yllätynyt artistijien laatuerosta. Dannyn levyt tuntuvat tosi vanhoilta kun taas Baddingin kappaleet ovat enemmän kuin kuunneltavia. Paratiisi on jo klassikko mutta Tähdet, tähdet ovat kyllä samassa sarjassa. Ja monta monta muuta.

Vielä matkamuisto Wienin reissusta. En kovin herkästi ota vastaan lehtisiä joita tuputetaan kaupungilla. Mutta nämä nuoret miehet olivat niin kovin ystävällisiä, kammattuja ja tupsahtivat eteeni ennen kun kerkisin varautua, joten danke schön.       Hotellilla huomasin että olin myös saanut kynän jossa luki EPO ja ajattelin että sehän passaaa suomalaiselle joka pitää hiihdosta. Seuraavaan kokoukseen kynä mukaan ja sitten katson jos kukaan reagoi.       Kynä ja lehtiset lojuivat päri päivää hotellissa pöydälla kunnes yhtäkkiä huomasin että eihän siinä luekaan EPO vaan jotain aivan muuta... nopea lehtisten selaus paljasti että taisin olla "hieman" hakoteillä taas kerran... WTF

Tässä om tämänhetkinenen näkymä ikkunasta, ei nyt mikään huippu mutta ei myöskään mikään parkkitalon seinä. Sunnuntaina kun tiirasin ulos ikkunasta niin eiköhän Rosenköningistä checkannut ulos aika hyvässä lihassa oleva rotta. Tunsin heti iloa että saan olla itseäni paremmessa seurassa. Kävin syömässä kuvassa näkyvässa kahvilassa joka ulkoa päin näytti ihan viihtyisältä paikalta mutta olikin aika pimeä ja kulunut murju. Ei toki mikään juottola. Viereiseen pöytääm, melkein syliin, tuli noin kolmikymmppinen pariskunta ja heillä meni tilatessa todella aikaa kun kysyivät kovin tarkasti hinnoista ja eri ruokalajeista. Sitten he halusivat tilata nan-eipää, tarjoilija yritti selittää että heillä ei ole mitään intialaista vaan ihan vaan itävaltalaista cuisinea. Ajattelin että tämä mössö mitä tarjoilette ei varmaan halua tunnustaa mitään kansallisuutta. Cuisine, hah! Minä olin jo tietysti tilannut wieninleikkeen  ja juomaksi vichyä sekä vastapuristettua appelsiini tuoremehua. Kaikki aivan...

Hehe, tuntuu taas että mitä isot edellä niin pienet perässä pätee edelleen Härmässä. Multikulti, kaunis ajatus ehkä mutta että se toteutus, kuka maksaa ja kuka jää ilman? Nähkää kerjäläiset, anteeksi EU-migrantit, resurssina vetoaa paikallinen poliitikko. Ei toki hänen takapihalla vaan koulun parkkipaikalla.  Varmaan tullaan Suomessakin kohta maksamaan sosiaaliturvaa käräjien kautta niille joille ei olla myönnetty turvapaikkaa, ilmaiset bussikortit ja uimakoulu. Keskiluokka on tähän asti maksanut veroja sen suurremitta kapinoiden joten varmaan se sutjautuu nytkin. Juupa juu, kyllä rupeaa 70-luvun aivopestyt vuodet muistumaan mieleen hyvin selvästi. Joten taaas mennään ja puristellaan nyrkkiä taskussa.