Harva Meistä On Nautaa

Joskus tulee mieleen asioita joita ei ole ajatellut vuosiin, okei vuosikymmeniin, ja yhtäkkiä kuin kirkkaalta taivaalta on kuva mielessä aivan kuin eiliseltä.  No asiaan: muistatteko Retu kengät? Pieni vinkki, sammettiset kengät läskipohjalla. Minulla oli sellaiset vihreät kun aloitin toiselle luokalle Synkkärin koululla. Oli ne jalassa kun piti opetella bussilla matkustamista koululta kotiin, isä ajoi autolla perässä. Jostain käsittämättömästa syystä en tietenkään jäänyt oikealla pysäkillä kyydistä, mutta kengät oli ihan yes. Se toinen asia oli ne ponnulaudat koulun pihalla, niitä kokeilisin uudestaan heti jos tilaisuus tarjoituisi. Mahtava tunne kun kaveri hyppäsi laudalla omalla puolellaan ja lennätti korkealle ilmaan! Pitäisikö lanseerata ponnulauta revival? No, tietenkin vahvistettu versio. Jos ei muuten niin voisi ainakin rakentaa omalle pihalle kokeiltavaksi. Ponnausta voi pitää vähänniinkun arkojen bungy jumpina. Nyt meni niin nostalgian puolelle että on ihan pakko soi...

Illan hauskin kommentti poimittu twitteristä Modernin Museon rääppiäisistä:  "Nu kommer domen från Sveriges konditorer: Tårtan var inte god konst, den var smaklös".

Onko tämä nyt sitten laiskuuden huippu kun kuvaa kauriita sohvan pohjalta? Kuunnellaan siivouspäivän kunniaksi: Zen Cafe – Laiska, tyhmä, saamaton

Koivu (Betula) on varmasti eniten kuvattu puu pohjolassa. Varsinkin keväällä. Varsinkin suomalaiset -jotka ovat koivunpalvoja-vihta-kansaa. Joten niin minäkin. En tiedä mitä traditiota Montenegron euroviisu kappale "Euro, Neuro" edustaa, toivottavasti ei mitään muuta kuin kappaleen tekiöiden ja esittäjien hölmöyttä. Videossa hölkyttää iso ja ruma mies aasin selässä. Aasia käytetään rekvisiittana videossa tosi törpölla tavalla. Reppana aasi, näyttää kärsivälta. Jos Montenegrolaiset pitävät tätä viihteen huippuna se on masentavaa mutta vielä törkeämpää on että kukaan ei reagoi asiaan täällä pohjan perällä! Herätys! Toivon että Koivuniemen herra menee Montenegroon ja Saparoniemeen kesteihin!

Kevät tekee tuloaan aivan tosissaan, sinivuokot ovat asemissa vallatakseen metsän ennen valkoisten serkkujensa ryntäystä. Myös oranssit järripeipot ovat saapuneet ruokailemaan matkallaan pohjoiseen. Järripeipon kirkkaat värit kielivät että hyviä geenejä on tarjolla jälkikasvulle. Luin paikallisesta sanomasta että karvat ovat ollet jo kauan uhanalaisten listalla. Tämän päivän nuoret jotka tavoittelevat absoluutista karvattomuutta eivät olleet edes suunnitteilla kun Burt Reynoldsin rintakarvat olivat myyntivaltti. Artikkelissa kerrottin että jopa miehet haluavat nykyisin brasilialaisen vaxauksen, mutta sitä tarjotaan vain naisille turvallisuussyistä?! Kenen turvallisuudesta on kyse ei paljastunut artikkelissa. Samassa lehdessä näin mainoksen toisenlaisesta karvarista eli ihan tavallisesta parturi-kampaamosta. Itämaisen naköisiä neitejä esiteltiin nimien kanssa. Strategisesti keskellä oli kuva salongin potentaattista (toimitusjohtaja/ rahastajasta) joka tietysti oli mies ja taatust...

Uusi suomalainen ilmaisu mikä arsyttää on hehkuttaminen . Hehkuttaa mitä ja millä? Voin ymmärtää sanan käytön keittiötaloudessa ja puutöissä mutta en muualla. Ehkä myös sepän töissä? En käsitä edes mitä sillä tahdotaan sanoa tai mistä moinen ylimakea sanahirviö on kotoisin. Närästystä (ja hehkutusta) lieventämään kuunnellaan vanhan kunnon biisi  Nazareth – This Flight Tonight.  Tai mikäpä sopii paremmin tälle päivälle kuin Creedence Clearwater Revival – Lookin' Out My Back Door Ei hehkuta